Doom-elokuva.
>>Arvostelut | February 28th, 2006 @ 9:45 | by Jarmo PuskalaDoom-elokuvan voi hyvin summata kahdella lauseella: 1) Jos Jumala olisi sama henkilö, joka suunnitteli Hummerin, maailma näyttäisi samalta kuin Doomissa. 2) Elokuvan tyylilaji oli aseporno. Tämä tuli selväksi heti alussa, miesten suudellessa pyssyjään.
Laadun sen sijaan voi tiivistää yhteen sanaan ja se sana on “paska”. FPS-kohta sentään oli aika hieno, melkein kuin olisi katsellut kaverin pelaavan.
Archives
February 28th, 2006 at 10:23 am
FPS-kohta hieno? Siis tämä FPS-kohta missä hyppii virnuilevia “muahuahua”-nauravia zombieita nurkan takaa? Olisi hauska tietää mitä ohjaajan päässä liikkui sillä hetkellä kun hän kuvitteli niiden olevan jotenkin hieno juttu.
February 28th, 2006 at 12:58 pm
Huomaa sanamuoto “hieno”, ei suinkaan “hyvä”…
February 28th, 2006 at 2:17 pm
On vähintäänkin hassu oletus, että kaikkia elokuvia arvosteltaisi samoin kriteerein. Mitä ihmettä te oikein odotitte, nuoren sotilaan kasvukertomusta sisäisen sankaruuden löytymiseen anteeksi annon kautta?
Elokuva viestittää mielestäni hyvin pelin tunnelmaa. Pidin erityisesti naisen ja sankarin suhteesta, sillä sisaruus on paljon omaperäisempi valinta kuin entinen tyttöystävä yms. Myöskään kyseinen peli ei näe sankarilleen sukupuolielämää, joten valinta jatkoi pelin teemaa sikäli.
First Person Shooter-kohtaus oli hieno idea, pidin kovin.
Tietenkään elokuva ei ollut mikään taidepläjäys, kertakäyttökamaa toki. Mutta sellaisenaan varsin toimiva.
February 28th, 2006 at 4:22 pm
Joo, kaikkia elokuvia ei tietenkään pidä arvostella samoilla kriteereillä, mutta mun mielestäni Doom oli vähän heikko suoritus millä tahansa arvosteluperusteilla. Se ei ollut oikein hyvä toimintaleffa, scifileffa eikä pelileffa. Ainoa miksi koko rainan muistaa yli kymmenen minuuttia on Doom-yhteys, muutenhan pätkä olisi ollut sekunnissa unohtuvaa camp-henkistä kliseistä scifikuraa. Sillä ei ollut minun mielestäni rahkeita oikeastaan edes sellaiseksi hyväksi huonoksi elokuvaksi. Nämä on näitä makuasioita, mutta omasta mielestäni leffa ei tavoittanut pelisarjan tunnelmaa oikeastaan ollenkaan. Onneksi tosiaan kukaan ei sentään rakastunut keneenkään.
En kyseistä rainaa varsinaisesti inhoa tai ole mitenkään pyhästi julmistunut. Hieman jäi vain ärsyttämään se että mielestäni samoista rahkeista olisi saatu aika paljon parempi leffa.
February 28th, 2006 at 7:44 pm
Sama aihe : http://pinenleffat.blogspot.com/2006/01/doom-2005.html
February 28th, 2006 at 9:28 pm
Ikävä Doomin kannalta, mutta sen arvostelujoukkoon osuu aika tarkasti mm. Aliens. Se taas on lähes täydellinen toimintaelokuva, itse asiassa niin hyvä omassa lajissaan, etten häpeä sanoa sitä yhdeksi parhaista koskaan tehdyistä elokuvista.
Miksi Aliens on sitten yksi parhaista? Siksi, että (teatterileikkauksessa) ei ole mitään ylimääräistä. Jokainen dialoginpätkä joko kuljettaa tarinaa eteenpäin, kehittää henkilöhahmoja, tai paljastaa jotain maailmasta.
Aliensin dialogissa ei ole edes montaa ylimääräistä sanaa. Esimerkkinä vaikkapa aluksella käyty “have you ever been mistaken for a man?” “no, have you” -keskustelu. Se määrittää kahden hahmon peruspiirteet ja selvittää koko ryhmän välisiä suhteita. Kaikki tämä hyvin quottauskelpoisilla kymmenellä sanalla.
Elokuvista on sanottu, että ne ovat tiivistettyä elämää. Hyvä elokuvantekijä onkin minimalismin mestari, mahdollisimman paljon kerrotaan mahdollisimman vähällä. Aliens vie tällä saralla toimintaelokuvan huippuunsa. Se ei tietenkään ole Polkupyörävaras, se ei luo syväluotaavia henkilökuvia, tai esitä mitään vaikeaa filosofista väittämää, mutta se viihdyttää, pelottaa, innostaa ja naurattaa. Mitä muuta viihteeltä voisi enää haluta?
Doom on jotain aivan muuta.
March 2nd, 2006 at 10:39 am
Oikeastaan olisi ollut ihme, jollei “Doom the Movie” (DtM) olisi rinnastunut Aliensiin. Doom the Gamehan kehittyi alunperin idin suunnitelmista tehdä Aliens-peli. Alienit vain sitten vaihtuivat Carmackin D&D-pelistä pöllittyihin maailman valtaaviin demoneihin.
Tässä piileekin minun isoin valituksen aiheeni. Tehdä nyt Doomista elokuva, mutta jättää helvetti ja demonit pois! Millaista tuhlausta! Tällaisella korporaatti-salaliittoteoria-geenimutaatiozombie-höpöhöpöjuonella DtM on täysin interchangeable vaikkapa jonkun Resident Evilin kanssa (joka oli muuten pelileffana parempi - ykkösosa siis).
DtM rinnastuu kivasti esim. Pitch Blackiin, jos unohtaa pelillisen taustan. Jollei unohda, se on pettymys.
March 9th, 2006 at 9:02 pm
Doom oli ihan nautittava pläjäys, ja mielestäni mainio tribute peleille, joskin harmittavasti painottui kovasti doom3 henkeen. Oli Spacemarineja, oli Zombispacemarineja, oli minigun, oli BFG, oli moottorisahaa, härskejä vitsejä, tissit ja toimintaa. Ei elokuvan juonta kuulu oikein arvioidakaan, mutta ihan mukiinmenevä kehystarina oli Doom aiheiselle elokuvalle kuitenkin jaksettu kyhätä.
Samaistun kyllä yleiseen mielipiteeseen joka itkee helvetti-teeman poisjättöä. Okkultistinen-teema olisi ollut piristävää vaihtelua nykyscifiin. Elokuvassa nähty DNA-helvettihän on vain moderni tapa esittää asia.