blog.starwreck.com

Kun nyt saunakokemuksia päästiin vertailemaan, heitetään peliin omat huomioni venäläisestä yleisestä saunasta, jossa piipahdimme Älymystön Venäjä-reissun toiseksi viimeisenä päivänä. Lojuimme Jurin kämpillä kutakuinkin omissa nesteissämme pyöriteltynä, takana kymmenen tuntia junassa istumista, juopottelua ja tupakansavua. Suihkussa olisi ollut mukava käydä, mutta se ei ollut kovin helposti järjestettävissä joistakin syistä, jotka valuivat kielimuurin ja kiireen mukana poistovesikanavaan. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että haluamme valella kehomme vedellä tavalla tai toisella, joten idea yleisestä saunasta tuntui hyvältä.

Saunajärjestelmä toimii kutakuinkin niin, että nämä yleissaunat ovat vuoropäivinä naisille ja vuoropäivinä miehille tarkoitettuja. Orlovin Danilov ja muut demonit -kirjassa puhutaan paljon Moskovan yleisistä saunoista, joten innostuin ajatuksesta ja mahdollisuudesta päästä näkemään tätä puolta suuresti. Saunarakennus muistutti lähinnä vanhaa kolhoosisovhoosivenäjänaikaista virastotaloa, mutta yllätykseksi sisältä paljastui perivenäläiseen tapaan rapautunut ja huonokuntoinen mutta kuitenkin viihtyisän näköinen monikerroksinen saunatila. Gosha varasi meille oman privaattisviitin, jossa pystyimme rauhassa istuskelemaan ja höpisemään vesitonkkien ja oluiden äärellä.

Peseytymishuone oli kaakeloitu ilmeisimmin vähän ennen sotaa, ja teräspenkeillä tönötti saaveja joissa lillui vihtoja. Tasainen venäjänkielinen puheensorina toivotti meidät tervetulleiksi, ja parikymmentä alastonta venälälistä äijänkörmyä peseytyi, kuurasi, istuskeli tai muuten vain hengaili salissa. Merkittävänä erona meihin oli lipokkaat, nämä muoviset tossukat joita kuka tahansa yhtään paria askelta pidemmälle ajatteleva kantaa mukanaan yleisessä saunassa, eipä tullut itselle mieleen. Muutenkin vähän epäilyttävässä kunnossa oleva sauna olisi varmasti ollut mitä oivallisin paikka kunnon jalkasienelle, mutta turha siitä oli sen pidemmälle murehtia. Pesimme ja siirryimme saunatilaan.

Tilana paikka ei juuri eronnut suomalaisista joukkosaunoista, ihmiset istuivat pefleteillään (joita muuten myöskään emme ollet hoksanneet hankkia, tervetuloa persherpes…) ja vihtoivat kaksin käsin toisiaan. Kiuas sijaitsi luukun takana ja tarjoili äärimmäisen pehmeät, tasaiset ja juuri sopivan kuumat löylyt.

Hikoilimme saunassa ja istuskelimme “vippihuoneessamme” - joka siis tosiaan oli käytännössä jonkunlainen varaston ja pukuhuoneen välimuoto - pitkälti toista tuntia. Nikolai saapui jossakin vaiheessa mukaan täydentämään kaljavarantojamme ja piipahti itsekin saunomassa, ja poistuimme lopulta erittäin rentoutuneina Pietarin iltapäivään, yhtä elämänmakuista kokemusta rikkaampana. Eikä edes kaltaiselleni hygieniafriikille tarttunut mukaan mitään tuliaisia. Kaikkiaan Venäjän-reissulla oppi kohtuullisen tarpeellisen kyvyn olla narisematta jokaisesta vähän paskaisemmasta tilasta johon joutuu astelemaan, se on lopultakin vain pintakerrosta. Vessat olivat kaikkialla järjestään järkyttäviä ja suihkutilojen seinät itkivät ruskeaa… mitä ikinä se on, mitä kaikki hygieniatilat alkavat vuotaa vanhetessaan. Mutta aivan mainiosti ne toimivat joka tapauksessa. Tällainen länsimainen yletön puhtaushysteria menee paikoitellen vähän turhan pitkälle.

Venäläinen julkinen sauna on miehisyyttä tiivistettynä: hikeä, rumia äijiä, konsonanttirikasta kielenkäyttöä ja kaljaa.

This entry was posted on Sunday, April 2nd, 2006 at 15:16 and is filed under Travels. You're welcome to comment below, or link to this post. The comments are not moderated, but behave or Santa will smack you with a shovel.