King of Kongs?

April 18th, 2006 by Timo Vuorensola

Vuonna 1933 ilmestynyt King Kong oli melkoinen tehostespektaakkeli, johon oli yhdistetty sekä sopiva tujaus seksiä, että yksinkertainen mutta monimerkityksinen ja simppeliydessään loistava tarina. Allekirjoittanut joutuu myöntämään, että elokuvaa en ole nähnyt, tosin tarkoituksena on korjata puute pikimmiten. Sittemmin King Kongista on tehty muutamiakin versioita, ja hahmoa on lainattu mitä mielikuvituksillisimmissa yhteyksissä. Loisteliaasta Taru Sormusten Herrasta -uudelleentaltioinnista tunnettu Peter Jackson on toistaiseksi viimeisin, joka raahasi jättigorillan takaisin kaupunkiin ja parrasvaloihin. Jättistuotanto söi budjettia kolmatta sataa miljoonaa, ja on maailmanlaajuisesti kutakuinkin tuplannut siihen hassatut rahat – ihan kelpo raina, jos numeroita katselee, mutta olisiko elokuva voinut flopata totaalisesti? Jackson ei osaa tehdä huonoa elokuvaa vaikka yrittäisi, ja King Kong -konseptia on vaikea mössiä.

Jacksonin King Kong seisoo ja kaatuu tehosteidensa varassa. Pulskanpuoleisella risuparralla ei ollut – eikä ole jatkossakaan – juuri muuta vaihtoehtoa kuin mäiskiä kankaalle entistä rehevämpää tehostetta, mikäli mielii pysyä suuren yleisön lempilapsena. Jälleen ovat Grant Major, Richard Taylor ja kumppanit WETA Digitalilla saaneet kahvia juodakseen, kun Jackson on selittänyt entistä massivisempia visioitaan. Työhön on lähdetty katsomalla, missä kaikkialla Sormusten Herrassa vielä on parannettavaa, ja roimittu kasaan sellainen tehostemyllytys, että heikompia hirvittää. Kaikkialla ei ole onnistuttu, mutta osa seikoista todellakin jaksaa hämmentää kouliintunuttakin silmää.

New Yorkista liikkeelle lähtevä tarina lienee kaikille tuttu: leffaryhmä päätyy saarelle, jossa he tapaavat jättigorillan ja päättävät tuoda tämän mukanaan näyttelyolennoksi Nykiin. Jackson esittelee riutuvan teatterinäyttelijätär Ann Darrow’n (Naomi Watts), joka törmää elokuvansa tuottajaesityksessä menettävän ohjaaja Carl Denhamiin (Jack Black). Denham saa Darrow’n houkuteltua mukaansa sepittämälleen kuvausreissulle Singaporeen, ja matka kohti Pääkallosaarta alkaa. Muita tärkeitä henkilöitä esitellään laivan kannella: laivalle jumiin jäävä kirjoittaja Jack Driscoll (Adrien Brody) ja kapteeni Englehorn (Thomas Kretschmann). Jackson osaa erinomaisesti koota äärimmäisen tyylikkäistä nimistä koostuvan tähtikaartin, vain Steve Buscemi puuttuu, joten näyttelijöiden osalta ollaan todellakin herran hallussa. Roolisuoritukset jäävät tosin monessa kohdassa melko vaisuiksi, eikä varmasti vähiten siitä syystä, että kovin monta kohtausta ei leffassa näytetä, jossa kaikki vastaelementit olisivat edes osittain fyysisiä.

Nykki näyttää studiolta, eikä Skull Islandkaan tarjoa juuri muuta kuin pari nättiä kikkaa, jotka venyttävät Sormusten Herran Fangorn- ja Orthanc -kuvastoa piirun verran pidemmälle. Auttavasti keyattujen hahmojen ryntäillessä brontosaurusten jaloissa alkaa jo toivoa todellisen pyssytyksen alkavan: ja niinhän se tekee. Kun Kong tulee ensimmäistä kertaa kunnolla kuviin, voi vain nojautua taaksepäin ja kummastella yksityiskohtien määrää, ja sitä elämää, jonka WETA on saanut loihdittua jätin silmiin. Myöhemmin upeat Kong vs. dino -kohtaukset huikaisevat, mutta ehdottomasti loisteliaimmillaan elokuva on synkässä rotkossa saaren uumenissa. Täällä valtavat vedessä asuvat penishirviöt (ei ole olemassa ihmistä, jolle tämä assosiaatio ei tulisi ensimmäisenä mieleen) ja ellottavat ötökät ryömivät, syövät ja hiplailevat henkilöitä kuin Tuomion Temppelissä ikään. Elokuvallisesti yhdentekevät toimintakohtaukset nostavat välillä päätään, mutta Jackson on saanut ne sidottua yksinkertaiseen tarinarunkoon suurimmilta osin.

Erikoisesti vaihtelevat vuorokaudenajat ja kummallisen nopeasti etenevä seikkailu saarella päätyy tietenkin neidon pelastamiseen ja jätin vangitsemiseen. Sitten onkin taas aika palata takaisin Studio Isoon Omenaan, jossa käynnistyy Jacksonille rakkaiden vanhojen autojen armadojen huristellessa ohi elokuvan kolmas ja viimeinen osio. Pääsemme ihastelemaan mahtavaa Kong-esitystä, apinan riehumista kaupungissa ja kiipeilyä pilvenpiirtäjässä. Jackson on onnistunut rakentamaan hyvän, toimivan sanattoman suhteen Darrow’n ja jätin välille, ja pitkään pedattu suhde alkaa tuottaa ihan oikeaa draamaakin lopun häämöttäessä.

Lopulta käteen jää kuitenkin vain pari kohtausta ja läpikaluttu tarina, yhdentekevä teemamusiikkia, ja muutamat vakuuttavat hetket Wattsin ja Kongin välillä – ja tietenkin loistava Jack Black. Mitään erikoista ei kuitenkaan parillasadalla miljoonalla tehty, korkeintaan makea teknologiademo, joka alleviivaa Industrial Light and Magicin monopolikauden loppua. King Kong on Peter Jacksonin Hollywood-uran yhdentekevin rällätys, mikä ei vielä itsessään sano mitään: se peittoaa monessa suhteessa suurimman osan markkinoiden tehostespektaakkeleista, joten tässäkin suhteessa sitä voidaan pitää varsin onnistuneena tuotteena.

Seuraavaksi Jackson aikoo kääntää katseensa taivaisiin: vuodelle 2007 lupailtu Lovely Bones kuulostaa huomattavasti maanläheisemmältä tarinalta, ja luultavasti Jackson nauttii itsekin, kun joka käänteessä ei tarvitse olla ylittämässä paria edellistä rainaa.

Loppuun lainattakoon Manu Chaoa:

“I’m a king without a crown hanging loose in a big town
But I’m the king of bongo baby I’m the king of bongo bong”

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

4 Responses to “King of Kongs?”

  1. Antti says:

    “Jackson ei osaa tehdä huonoa elokuvaa vaikka yrittäisi”? I beg to differ! Jacksonhan nimenomaan aloitti ohjaajan uransa erinomaisesti tehdyillä Huonoilla Elokuvilla (isoin alkukirjaimin) Bad Taste ja Braindead.
    Entä olenko ainoa, jolle syntyy hakematta assosiaatio Lovely Bones – Heavenly Creatures? No, juuri tuo aiempi teos valaa uskoa, että Jackson kykenee työstämään kinkkisestä tarinasta jotain muutakin kuin vesitettyä jenkkivetistelyä hattaraisissa taivaslavasteissa…

  2. Pineapple says:

    oma-blogipromootioni-haisee taas, ja tarjoan tähän toisen mielipiteen rinnalle : http://pinenleffat.blogspot.com/2006/02/king-kong-2005.html

    Jacksonhan hyysää myös 2007 Halo the movien parissa tuottajan roolissa. Jos Kongin tehosteisiin on luottaminen Halosta tulee ns. sairaan mageen näköinen. Huhutaan että Wetan efektipajat puuhailisivat myös Neon genesis evangelion-leffan parissa. Odottakaamme innolla.

  3. KimmoKM says:

    Pikselinviilausta: Brontosaurusta “ei ole olemassa”, se on virheellinen nimitys uudelleen löydetylle lajille, apatosaurukselle, ja nykyään käytetään tätä alkuperäistä nimitystä.

  4. Rigi says:

    Apatosaurus kuulostaa elukalta, joka istuu sohvalla ja tuijottaa Salattuja Elämiä, toivoen salaa kuolemaa.

    Brontosaurus sen sijaan kuulostaa siltä, että se tanssisi ripaskaa sen tiedemiehen kallolla, joka erehtyisi sanomaan sitä apatosaurukseksi – ellei olisi kuollut muutamaa miljoonaa vuotta aiemmin tietenkin.

    Eihän Uljas Rautalankaan nimeä vaihdeta Yrjänä Nössäksi…

Leave a Reply