”Jumalani, miksi annoit NEEKERILLE vapauden?”

May 19th, 2006 by Timo Vuorensola

D.W. Griffit: Kansakunnan syntyEnergian matka kohti seuraavan elokuvan tuotantoa on monivivahteinen, ja tärkeimpänä asiana Rautataivaan onnistumisessa itse näen kyvyn oppia ja omaksua uutta. Olenkin aloittanut sivistämään toimistoamme ja itseäni kasaamalla vinon pinon klassikkoelokuvia aivan 1900-luvun alkuvuosilta näihin päiviin asti, ja pari kertaa kuukaudessa järjestämme toimistolla työajan päätyttyä leffaillan, jossa käymme opintomielessä tutustumaan johonkin elokuvahistorian merkkiteoksista.

Ensimmäisessä Energian leffaillassa katsoimme yli kolmetuntisen mykkäelokuvan Amerikan sisällissodasta ja sen jälkeisistä vuosista, D.W. Griffithin vuonna 1915 valmistuneen (liekköhän kukaan oli tuolloin vielä kuullutkaantermiä ’ohjaaja’) eepoksen ’Birth of a Nation’, ’Kansakunnan synty’.

Elokuva on kenties maailmanhistorian ensimmäinen jättiraina, suurteos, joka esitteli elokuvamaailmalle liudan täysin uudenlaisia tekniikoita ja mahdollisuuksia. Kamera-ajo, ristiinleikkaus ja monet muut nykypäivän itsestäänselvyydet tekivät ensiesiintymisensä tässä massiivisessa eepoksessa.

Tarina alkaa sisällissodan aatosta, etenee läpi Yhdysvallat kahtia repivän sisällissodan, kohti uutta vuosisataa ja kansakunnan syntyä. D.W. Griffithin lähtöajatus on kaunis: sodat ovat turhia ja niiden vaikutukset huomattavasti moninaisemmat ja vaikeammin ennustettavat kuin vain miesmäärän menetykset. Myös käsittelykulma on ajalle tyypillinen: päähenkilöiksi asettuvat kaksi ystävyssykua, joiden nuoret miehet kutsutaan taistelemaan sotaan eri puolille.

Kansakunnan synnyn ensimmäinen puolisko käsittelee sotaa, sen mielettömyyttä ja tuhoja. D.W. Griffithin jättimäiset visiot sotakentistä ja hurjista taisteluista ovat nykypäivän Massiven turruttamille katsojille melkoista nähtävää. Myös kolmanneksen pienempi kuvien sekuntitahti ja ajalle ominainen jäntevä näyttelytapa tekevät toiminnasta aggressiivisempaa, räjähtävämpää ja väkivaltaisempaa kuin monikaan on tottunut näkemään näinä päivinä.

Luonnollisesti minä ja Jarmo – ainoat, jotka tällä kertaa uskaltautuivat paikalle – pelkäsimme, jaksammeko yli kolmea tuntia katsoa mustavalkoista mykkäelokuvaa, mutta hankalien alkumetrien jälkeen leffa alkoi rullata kevyesti. Tämän tyypin elokuvat alkavat olla nykyajan katsojalle hyvin erilaisia kokemuksia – ja siksi kokemuksena monia tämän päivän elokuvia huomattavasti vahvempia.

Kuitenkin, varsinainen hauskuus alkaa vasta toisessa näytöksessa, kun D.W. Griffith ottaa käsittelyyn sodan jälkiseuraamukset. Hän varoittaa vielä välitekstissä, että seuraavat tapahtumat eivät halvenna tarkoituksella ketään tai mitään tiettyä rotua, vaan ovat vain kylmä dokumentointi niistä tapahtumista, jotka sodan jälkeen tapahtuivat päähenkilöiden kotikaupungissa.

Olisi tavallaan väärin sanoa, että Birth of a Nation olisi rasistinen elokuva, ainakaan tarkoituksellisen rasistinen. Griffith suhtautuu tummaihoisiin – joista yhtään merkittävämmässä roolissa tässä elokuvassa olevia esittää tummiksi köyhästi maskeeratut vaaleaihoiset, joita vastedes kutsun NEEKEREIKSI – samalla tavalla luontevasti kun nykyään suhtaudumme pahoihin marsilaisiin. Mustat nyt vain ovat pahoja, eivät he sille mitään mahda – he tarvitsevat hyvän valkoisen esivallan pysyäkseen kontrollissa.

Elokuvan keskeisen kaupungin kuvernööriksi nousee paha MULATTI, sekarotuinen saastainen ilkeämielinen ja yksiulotteisesti naisia ja valtaa (sekä viinaa -Rigin huom.) himoitseva paha mies. Asemaan hän nousee, sillä Amerikan Yhdysvallat sallivat NEEKEREIDEN äänestävän, ja NEEKERITHÄN eivät sellaista osaa tehdä niin kuin pitää. Valkoiset käännytetään pois uurnilta, ja kaikki tapahtuu nopeasti: järkyttävät iskulauseet – etenkin vaatimus, että valkoisesti ja NEEKERIT saisivat mennä naimisiin keskenään. Sykähdyttävä ajatus!

Elokuvan käännekohta on kohtaus, jossa päähenkilömme, ”pikku Eversti”, saapuu kauhistelemaan maailman tilaa ja äänettömän ilmeikkäällä näyttelytyöllä tuntuu heittävän tämän kirjoituksen otsikkona komeilevan kysymyksensä Jumalalle, kumpuilevien ruohomaiden laskeutuessa rauhoittavasti ympärillään. Sitten hänen katseensa osuu leikkiviin valkoisiin lapsiin, joita joukko NEEKEREIDEN kakaroita tulee kiusaamaan. NEEKERIlapset kuitenkin pelästyvät valkoista lakanaa. Eversti saa inspiraation, ja keksii perustaa yhdsvallat pelastavan järjestön: Klu Klux Klanin.

Näihin aikoihin paha, ilkeä ja kaikista julmista NEEKEREISTÄ himokkain, Gus, alkaa ahdistella Everstin pikkusiskoa. Hän yllättää tämän niityltä – mistäpä muualta – ja pyytää tätä naimisiin itsensä kanssa. Kunnon vaalea nainenhan ei moisiin ehdotteluihin suostu, ja seuraa takaa-ajokohtaus, joka huipentuu kallionkielekkeelle. Nainen tekee ainoan oikean ratkaisun – hyppää kalliolta kuolemaansa, ennemmin kuin antaa NEEKERIN viedä hänet väkivalloin alttarille.

Tästähän Everstimme riemastuu. Elokuva kiihtyy loppua kohden melkoiseksi tykitykseksi, ja valtavat kohtaukset joissa kuka ties kuinka monta sataa Klu Klux Klan –vormuihin sonnustautunutta hevosmiestiä ja hevosta keräävät joukkonsa, samalla kun NEEKERIarmeija ottaa vallan kaupungista. NEEKERIT esitetään toisiaankin tappavina sekopäisinä apinamaisina olentoina, ja ainoa hyvä NEEKERI on kuuliaisesti orjana pysyttelevä kodinhoitajatar.

Loppukohtauksessa valtavat NEEKERIlaumat riehuvat kaupungin kaduilla, ja Wagnerin Valkyrioiden ratastuksen pauhatessa taustalla valkoisena hohtavat Klu Klux Klan –armeijat saapuvat kaupunkiin ja ajavat NEEKERIT pakosalle, ottaen näin vallan jälleen omiin käsiinsä. Lopulta kaikki on hyvin, visiot valkoisesta maailmasta – pelastunut Arjalainen rakkaus, kuten välitekstikin tietää kertoa – voittaa, ja Yhdysvallat on yhtenäinen – nyt ja aina. (Ja seuraavissa vaaleissa NEEKERIT käännytetään jälleen vaaliuurnilta, tasa-arvo on palannut -Rigin huom.)

Kuten sanottu, elokuva ei ole rasistinen siinä mielessä, kuin maahanmuuttajia hakkavat kuulapäät. Se on – kuten jotkut asiaa kiertelevät ahdasmieliset tykkäävät sanoa – ’roturealistinen’. Tämä tarkoittaa sitä, että D.W. Griffith ei halua pahaa – hän jopa loukkaantui, kun elokuvaa väitettiin julkaisun jälkeen rasistiseksi – hän vain näkee asiat näin. Rasismi on samanlaista, kuin ihmisillä, jotka aloittavat lauseensa: ”minähän en ole rasisti, mutta…”, ja lisäävät loppuun kaikkein hirveintä rasistista roskaa, mitä ihminen voi suustaan päästää. Toisaalta, se on hyvä kurkkaus vuosisadan alan sielunmaisemiin, ja vasta liki sadan vuoden aikuistumisen jälkeen elokuvamaailma voi kuvitella hyväksyvänsä muutkin ihonvärit kuin omansa. Tällä saralla on kuitenkin vielä paljon tehtävää – edelleenkin, tummaihoiset ovat elokuvissa usein siitä syystä, että he ovat tummaihoisia, ei siitä, että he ovat ihmisiä.

Elokuvallisia ansioita on kuitenkin mahdoton kiistää. Birth of a Nation on massiivinen, visuaalisesti vaikuttava tykitys elokuva-alan uranuurtajalta ja suurelta nerolta. Nykypäivän katsojan silmissä se säilyttää edelleen arvonsa yhtenä niistä kymmenestä vakuuttavasta sotaelokuvista, ja jos jätetään rasistinen hölmöily vähemmälle huomiolle, tärkein tiivistyy: ainoa syy sotaelokuvan olemassaololle on, että se kertoo rauhasta.

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

6 Responses to “”Jumalani, miksi annoit NEEKERILLE vapauden?””

  1. Mazah says:

    Rasismi, varsinainen tabu.
    Vaikka enpä tiedä, jos ihminen ei käsitä rasistisia sanoja rasismiksi niin onko ihminen näitä sanoja käyttäessään rasisti.
    Itse ainakin olen tottunut tietämään kenestä puhun kun sanon neekeri, ruotsalainen tai mitä muuta tahansa, nuorena kun en tiennyt mitään rasismista.
    Sitten tulee joku joku kiroaa rasistiksi. On siinä sitten mukavaa kun ei tiedä mitä se tarkoittaa, näinäkin päivinä on vielä sanat käytössä vaikka niitä ei mielellään yleisesti levittele, tulee pian rapsut rasismista.
    “Tuomari, olen syyntakeeton kukaan ei ole kertonut minulle mitä sana rasismi tarkoittaa ja mitkä kaikki sanat se käsittää”

  2. Joonas says:

    Vaikka nyky-yhteiskunnassa pyritään paikoitellen huvittaviinkin kiertoilmauksiin, ei juuri neekeriin sanana liittyvää kulttuurihistoriallisesti negatiivisesti arvolatautunutta taustaa voine kiistää. Suomessa se kuuluu aikaan jolloin kotitaloustuotteita markkinoitiin iloisten neekeripalvelijattarien groteskeilla kuvilla, ja “afrikan neekeri” oli näky joka käänsi päät kummastuksesta.

    Jos nyt ei oteta huomioon eläkeläisiä, jotka muistelevat kuinka aikoinaan ihmettelivät “neekerin” nähdessään kuinka sillä olikin vallan valkoiset kämmenet vaikka muuten musta mies olikin, ei se kuulu nykyajan ihmisen sanavarastoon korrektina ilmaisuna. Ehkä ihminen ei ole rasisti jos ei pidä moisia “neekerin” tavalla arvolatautuneita ilmaisuja rasistisina, mutta kyllä sillä antaa itsestään moukkamaisen vaikutelman.

    Mitä tulee varsinaiseen postaukseen, niin lisää näitä. Antoi itsellekin kipinän kaivaa moinen leffa jostain esiin. Toivottavasti nämä leffahistorian sivistysiltamien valinnat pääsee jatkossakin katsastamaan täältä mukavasti arvioituina. Valkoisen miehen leffasivistystä kansalle! :)

  3. Rigel says:

    >>Vaikka enpä tiedä, jos ihminen ei käsitä rasistisia sanoja rasismiksi niin onko ihminen näitä sanoja käyttäessään rasisti.>>

    Voi hyvinkin olla, mutta ei välttämättä. Rasismi elää ja ruokkii itseään osaltaan myös kielellisten käytänteiden tasolla, eikä ihmisen, joka osallistuu tähän peliin, *loogisesti* suinkaan välttämättä täydy olla rasisti. Toisaalta ihmisen, joka on tietoinen joidenkin ilmausten loukkaavuudesta, kyvyttömyys luopua noista ilmauksista tulkitaan helposti rasististen aatteiden syyksi.

    Ihmisen rasistisuus ei myöskään riipu siitä mitä sanoja hän tuntee. Rasismin määritelmä löytyy sanakirjasta ja jos ongelma on se, että ihmiset luulevat rasistiksi vain sen tähden että käytät rasistiseksi tulkittavaa kieltä, niin ratkaisu näyttää ainakin ulkopuolisen silmissä melko itsestäänselvältä. Ei ole mitään syytä olla hämmentynyt tai tuntea katkeruutta siitä ettet voi käyttää joitakin ilmauksia koska muut kokevat ne alentaviksi tai loukkaaviksi.

    Se, että “ei tiedä mitään” rasismista ei yhteiskunnassa välttämättä ole mikään paratiisimainen viattomuuden tila, jonka yliherkät kielipoliisit ovat tulleet pilaamaan. Voi hyvinkin olla että kyseiset kielenkäytön normit ovat seurausta siitä että olemme tulleet tietoisiksi aivan oikeista yhteiskunnallisista ongelmista. Tämä tietoisuus saattaa hieman mutkistaa kielenkäyttöä, mutta sikäli kun tunnustetaan itse ongelmien vakavuus ja ajankohtaisuus, sen ei luulisi olevan niin suuri menetys.

  4. Rigi says:

    “neekeriin sanana liittyvää kulttuurihistoriallisesti negatiivisesti arvolatautunutta taustaa voine kiistää. Suomessa se kuuluu aikaan jolloin kotitaloustuotteita markkinoitiin iloisten neekeripalvelijattarien groteskeilla kuvilla, ja “afrikan neekeri” oli näky joka käänsi päät kummastuksesta.”

    Uskokaa tai älkää, mutta vielä 80-90-lukujen taitteessa kun olin ala-asteella, niin meille opetettiin, että ei saa sanoa ‘nekru’, koska se on loukkaavaa, pitää sanoa korrektisti ‘neekeri’. Mutta ei meistä oppilaistakaan ollut tuolloin tainnut vielä yksikään nähdä mustaa miestä muualla kuin televisiossa.

    Mitä Kansakunnan syntyyn tulee, niin tuo, krhm, “roturealistinen” loppuosa oli nykypäivän näkökulmasta aivan hillittömän hauska. Arvot tuntuivat kääntyneen päälaelleen. Ei siinä voi kuin nauraa, kun ihan vakavasti esitetään, kuinka putipuhtoinen Klu Klux Klan pelastaa päivän. Ja valkoisen etelän neidon kuoltua halutaan osoittaa, etteivät kaikki neekerit oli pahoja ja kerrotaan talon palvelijoista, että “ketkään eivät surreet enempää kuin ne”, siis ei suinkaan “he”.

    Mutta toivon mukaan sitä 20 vuoden kultutua naureskella nykypäivän viihteelle ja sen mukasuvaitsevaisuudelle. Eihän siitä ole vielä kuin kolmisenkymmentä vuotta, kun tv-kanavat kieltäytyivät esittämästä Soappia, koska siinä oli homomies. Tuolloin toki konservatiivipiirit tiesivät, että kaikki kääntyvät välittömästi homoiksi, jos sellaisen näkevät. Nykyäänhän olemme päässeet pisteeseen, että nykyviihteen ansiosta tiedämme sen johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että homot ovat tyylikkäämpiä, muodikkaampia, sivistyneempiä ja kaikin puolin ylivoimaisia heteroihin nähden.

    Mutta sitä suurin osa viihteestä ei tunnu vieläkään tajunneen, että seksuaalivähemmistöjen ja ei-kaukaasialaisten rotujen edustajien olevan ennenkaikkea ihmisiä. Kaippa sitä kuitenkin on parempi odotella suvaitsevaisempia aikoja kultaisessa vankilassa, kuin kellarissa.

  5. Timo Vuorensola says:

    Kyllä vain, tarkoitus on leffailloistamme postata aina arvostelua ja pohdintaa katsomistamme leffoista, ja arvosteluissa ehkäpä keskittyä nimenomaan nykypäivän ihmisen näkövinkkeliin.

  6. S says:

    ns. merkkiteoksista mielestäni laittoman aliarvostettu(tai ainakin huomioitu) on ryssäläinen 1929 leffa “man with a movie camera” (enpä osaa alkuperäistä nimeä kirjoittaa)
    http://en.wikipedia.org/wiki/Man_with_a_Movie_Camera
    http://us.imdb.com/title/tt0019760/
    leffa ilman hahmoja tai narratiivia
    “stream of consciousness”-leffa ennen koko käsitettä
    suosittelen erityisesti tuota versiota mihin ‘cinematic orchestra’ jazz bändi teki uudet musiikit muutama vuosi takaperin

Leave a Reply