blog.starwreck.com

Tänään on sitten se kauan odotettu päivä, kun Pirk esitellään omassa osassaan YLEn Satusuomalainen -kisaa TV1:llä klo 20.00. Tunnelma on jännittyneen odottava, onhan Pirk ollut lähes koko äänestyksen ajan tiukasti kiinni finaalipaikassa. Tämänpäiväinen TV-esittelyhän voi vaikuttaa tilanteeseen kahdella mahdollisella tavalla. Joko lupaava noususuhdanne jatkuu… tai sitten tämä kouriintuntuva muistutus siitä, millainen nilkki rakastettu keisarimme oikeastaan on, saa katsojakunnan vastareaktiona äänestämään sankoin joukoin Pirkin pahimpia kilpailijoita!

Pidämme peukkuja, eli erästä teiniväestöä edustavaa fania lainatakseni, “peukutamme”.

Mutta näinhän demokratia toimii. Kaikki, jotka eivät vielä ole äänestäneet, äänestämään! Äänensä voi antaa netin lisäksi myöskin puhelimitse, tekstiviestillä ja postikortilla!

Helsingin Sanomat uutisoi:

YK:n turvallisuusneuvosto ei päässyt keskiviikkona yksimielisyyteen lausunnosta, jolla tuomittaisiin Israelin isku YK:n tarkkailijaryhmän tukikohtaan. Yhdysvallat vastusti sanamuotoja, jotka olisivat kritisoineet Israelia.
…

Kärsivällisyys loppui siinä vaiheessa, kun Yhdysvallat vaati lausunnosta pois lausetta, joka tuomitsee “kaikki YK:n henkilöstöön kohdistuvat tahalliset iskut”.

Turvallisuusneuvoston ainoa arabijäsen Qatar sanoi siinä vaiheessa haluavansa miettiä asiaa yön yli ja keskustella maansa hallituksen kanssa.

Ei tässä enää tarvitse tehdä maailmanpolitiikkaa satirisoivia elokuvia, maailma tekee sen ihan itse.

Joskus sitä huomaa olevansa henkisesti aika raskaassa elämäntilanteessa, ja silloin huomaa entisestään ruokkivansa tuota raskasta ilmapiiriä ihan vaan sen oudon ilmapiirin takia, mitä tietyt vibat saavat aikaan. Täällä Energialla olemme tehneet todella pitkää päivää Star Wreck: Legacy -DVD:n eteen, sillä tuotantoarvovaatimuksemme ovat - yllättäen - pilvissä, ja kompromissit eivät kiinnosta. Siksipä olemme kaikki melko loppuun ajettuja, ainakin henkisesti, ja vielä kun työtä tuntuu olevan joka sekunnille viiden minuutin edestä, kiristää paikoin vanne päätä.

Tämän lisäksi olen löytänyt hienoa ajanvietettä olemattomalle vapaa-ajalleni: hankin rahapäissäni tietokonepelin, ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Vielä, kun peli sattui olemaan paskat housuun täräyttävä Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth, joka on juuri sillä tavalla pelottavaksi tehty kauhuseikkailupeli, joka putoaa meikäläiseen täysillä. Ja vielä kun ainoa aika sen pelaamiseen on perheen käytyä nukkumaan, puolen yön jälkeen, kun talo nukkuu ja kaikkialla on pimeää, ja kalamaisen epämuodostuneet ihmiset hiippailevat ympärillä, nukkumaankin saa mennä hiiviskellen kuin Innsmouthissa konsanaan. Peli kertoo tarinan kaupunkiin keikalle saapuvasta yksityisetsivästä, joka onnistuu touhuillaan ärsyttämään koko 50 vuotta eristyksissä olleen kylän, ja joutuu piileskelemään ja hiippailemaan pakoon murhanhimoisia Dagoninpalvojia ruumiita täynnä olevissa viemäreissä, köyhäintaloissa ja palavissa rakennuksissa. Aseita on vähän ja panoksia vielä vähemmän, luodit tappavat ja kaikkialla on ahdistavan pimeää, ja pahaenteinen, selkäpiitä karmiva musiikki kuljettaa tarinaa eteenpäin niin, että välillä on pakko lyödä savet ja quitit ja tuijottaa hetken söpöjä pikkueläimiä että hengitys tasaantuu.

Eikä siinä vielä kaikki: syystä tai toisesta olen innostunut toisen maailmansodan aikaisista myyteistä, jotka itsessään ovat melko järkkyä kamaa, ja olen tuijotellut leffoja ja lukenut tiiliparakin paksuisia opuksia aiheesta bussimatkoilla ja sängyssä ennen nukkumaanmenoa.

Ja samalla ulkona aurinko kirkuu raivokkainta kesää, tytöt kävelevät vähissä vaatteissa…

Tämä soppa muodostaa pääkopassa aika mielenkiintoisen yhtälön, ja oudot asiat naurattavat entistä enemmän. Kesä on ollut perin omintakeinen, ja jatkuu sellaisena edelleenkin - elokuun Assemblyt, Ropeconit ja Finnconit vaanivat nurkan takana, isoja juttuja on tulossa ja syksy näyttää hurjalta.

Mutta helvetin hauskaa tuntuu silti koko ajan olevan.

Ps. Kerrottakoon, että juurittain meni toimistolta netti katki. Samuli nousi ylös ja alkoi karjua hälytystä, itse hyppäsin maahan ja aloin ryömiä, Jarmo ryysäsi perään ja nappasi minua käsistä kiinni ja karjuimme toisillemme viidentoista sekunnin ajan. Tilanne rauhoittui kun Antti tuli kertomaan, että netti toimii taas. Nyt istumme taas hiljaisuudessa ja naksuttelemme juttuja eteenpäin.

Poseidon (2006) on elokuvallinen dinosaurus. Juuri nyt se rymistelee menemään pitkin saniaismetsiä, kurotellen lehtiä puiden latvoista valtavan pitkällä kaulallaan. Vaikka Poseidosaurus onkin onnellisen tietämätön tulevasta, on se huomannut lehtien olevan entistä harvemmassa ja sen pikkubussin kokoisessa mahassa kurisee jatkuva nälkä. Poseidosaurus on kuitenkin Nestori Niikkulaisen lailla sukunsa viimeinen.

Tämä arvostelu tulee myöhässä siinä mielessä, että kaikki Poseidonin katsomista pohtineet ovat luultavasti jo niin tehneet. Mutta toisaalta, eipä heitä ole liiaksi ollut. Sitä paitsi pidän Wolfgang Petersenistä, onhan tämä ohjannut Das Bootin, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista (sota)elokuvista. Ehkä tätä kannattaakin ajatella enemmänkin muistokirjoituksena.

Poseidon on hämmästyttävän tyhjänpäiväinen elokuva. Sen henkilöhahmot ovat pahvia ja juonesta ei voi puhua. Tai oikeastaan, puhutaanpa hieman Poseidonin juonesta. Sitä ei nimittäin ollut. Sen sijaan elokuvassa seurataan 99 minuuttia sitä, kuinka matalapalkkaiset näyttelijät juoksevat läpi erikoistehosteilla toteutetun esteradan. Siinä on itse asiassa vähemmän sisältöä kuin keskiverrossa Triathlon-kisassa, sillä elokuvassa ei nähdä lainkaan polkupyöräilyä.
Poseidon ei kuitenkaan ole huono elokuva perinteisessä mielessä, sillä se on erittäin hyvin toteutettu. Tehosteet ovat oikeasti komeita, ohjaus on tehnisesti ihan pätevää ja käsikirjoitus - se vähä mitä sitä löytyy - on ulkoisilta puitteiltaan ihan kunnossa. Ongelma on paljon syvemmällä. Poseidon on tehty täysin vääristä lähtökohdista.

Kyseessä on tietynlainen tehoste-elokuvan huipennus. Jos James Cameron vei amerikkalaisen toimintaelokuvan huippuunsa Aliensissa ja Terminator 2:ssa riisumalla siitä kaiken turhan, niin Poseidon vie negatiiviseen huippuunsa ajatuksen amerikkalaisesta tehoste-elokuvasta. Siinä tarina ja henkilöhahmot ovat kadonneet cgi-tehosteiden tieltä. Ainoaksi sisällöksi jäävät budjettiin uponneet 160 miljoonaa dollaria. Luultavasti luovin ratkaisu koko elokuvassa on julisteen rohkea veto painaa elokuvan nimi ylösalaisin. Loppujen lopuksi kädessä on vain valtavan kallis ja pitkä teknologiademo, jollaisella testataan kotikoneiden näytönohjaimia vuonna 2015.

Maineeltaan Poseidon on ollut floppi vaikka se on tienannut tähän mennessä $166 miljoonaa, eli hieman enemmän kuin budjettinsa. Kun tästä vähennetään välikäsien osuudet ja markkinointi, niin studio tuskin jää kovin pahasti tappiolle dvd- ja tv-oikeuksien jälkeen. Mutta ennustan, että Poseidosaurus on kuitenkin yksi viimeisiä tehostemammutteja. Yleisö on jo nähnyt mitä nykytekniikalla on tarjota, pelkkä tekniikan esittely ei enää kiinnosta. Maan perivät pienemmät ja vikkelämmät nisäkkäät ja dinosaurukset painuvat unohduksiin… ainakin seuraavaan suureen teknologiseen harppaukseen saakka.

Nyt tuntuu siltä, kuin olisi heittänyt rinkan selästään. Energian isoista projekteista kaksi on saatettu päivänvaloon. Se tuntuu kumman tyydyttävältä, vaikka työtä onkin vielä jäljellä, mutta ainakin nyt pääsee ihan julkisesti intoilemaan uusista, siisteistä jutuista.

Star Wreck: Legacy

Star Wreck: Legacy -boxi tuo viisi ensimmäistä Wreck-leffaa DVD:lle uudistettuina versioina. Ennakkotilauksia otetaan vastaan ja virallisesti Legacy julkaistaan 4.8. Assyillä, jossa ollaan isolla porukalla häilämässä. Ennakkotilaajia ilahdutetaan Samulin ja Rudin signeeraamalla Wreck-kortilla. Me myös olemme iloisia, koska ennakkotilauksien perusteella voi päätellä kuinka iso painos kannattaa ottaa.

Näitä uudistettuja versioita voisi kutsua vaikkapa nimellä Copyright lawyer’s cut, koska alkuperäinen syy urakan aloittamiseen oli musiikkien vaihtaminen omiin. Musiikista vastasi Adamantium Studios - eli siis yritys jonka perusti muiden muassa wanha tuttu musiikkivelho Tapani Siirtola. Adamantiumin pojat onnistuivat löytämään saunalliset toimitilat Tampereelta ja rakentavat parhaillaan studiota. P-liiton virallinen kanta on, että saunat ovat happamia… Osan musiikin takaa löytyy myöskin In the Pirkinningin ääniteknikko Esa Jaatinen. Esa palasi juuri Ranskasta ja ehdimme nakittamaan hänet tänäkin kesänä toimistolle hikoilemaan kuumimpia helteitä. Wreckistä ei kertakaikkiaan tunnu pääsevän eroon, kun siihen kerran sekaantuu… Esimakua soundtrackistä voi ladata Legacyn sivuilta.

Levyltä löytyy myös iso kasa extroja. Näistä ehkä huomattavin kulttuuriteko on jo kadonneiksi luultujen elokuvahistorian mestariteosten, Ändy Bones -elokuvien, saattaminen DVD-muotoon. Ändy Bones II saattaa olla tuttu Star Wreck 4½:sta, jossa Pirk seikkaili hämykannella nimenomaan tuosta elokuvasta ripatuissa pätkissä. Ändy Bones ja Turhan apinan pässin metsästäjät taas on Samulin ensimmäinen elokuva. Ja siinä on natseja.

Roolipeli

Toinen uusi julkistus on Star Wreck Roleplaying Game, jonka on kirjoittanut Mike Pohjola. Peli näkee päivänvalon Ropeconissa 11.8. mutta ennakkotilaus on käynnissä sillekin. Toimiston roolipelaajaprosentti on kutakuinkin 50%, mutta itse en tuota heimoa tunnusta. Toki roolipelejäkin on tullut kerran kokeiltua ja oli se sen verran hauskaa, että eiköhän tuo Wreckipelikin tule testattua kunhan aikaa löytyy. Lisää infoa löytyy roolipelin sivuilta (kunhan kerkeän päivitellä…) sekä foorumin roolipeliosiosta, jossa on myös maistiaisia pelistä.

Legacya ja roolipeliä yhdistää yksi asia, jota emme ole vielä päässeet kehumaan tarpeeksi, nimittäin nuori piirtäjä/mallintaja/jne. nimeltään Juuso Mäkelä. Nyt uskaltaa tunnustaa itselleenkin, että Juuson kohdalla meinasi käydä huonosti. Kävi nimittäin niin, että Juuso laittoi mailia rekryosoitteeseemme keväällä ja pisti linkin webbiportfolioonsa. Palvelin jossa portfolio sijaitsi tietenkin kaatui juuri tällöin ja kesti useamman päivän, ennen kuin sinne pääsi. Tarinan opetus on, että hyvästä hostista kannattaa maksaa…

No, tarinassa oli kuitenkin onnellinen loppu ja Juuso päätyi meille töihin. Tästä syntyi mm. roolipelin kuvitus, sekä Legacyn hienonhieno kansimaalaus. Kaiken lisäksi Juuso poikkesi toissapäivänä lomiltaan toimistolle tuomaan koko porukalle tuoreita mansikoita. Olemme hyvin tyytyväisiä. Juuson kädenjälkeä tulette näkemään myös tulevaisuudessa, mutta ei siitä vielä sen enempää…

Eikä siinä kaikki…

Uutiset meinaavat myös sitä, että kakkosnumero The Ravenistä on ilmestynyt. Siinä on vielä lisää löpinää kesäsuunnitelmista ja muusta sellaisesta. Ja kuten tiedät, veljeni, olemme supermutantteja… eli infodumppina voisi mainita, että Raven on siis Energian uutiskirje, jonka voi tilata sähköpostiinsa. Netistä löytyy myöskin pdf-versio ja paperisen version voi käydä noukkimassa Tampereen kaupasta.

–
Asiasta viidenteen, Kakkonen on avannut Doctor Who -sivunsa. Briteissä taasen saatiin toinen tuotantokausi juuri päätökseensä. Ja melkoiseen päätökseen saatiinkin…

Kun perustaa kaupan, niin jossain vaiheessa huomaa ajautuneensa vieraaseen maailmaan, jota asuttavat tuntemattomat tavarat. Postikorttitelineet, avaimenperätelineet, tukevat työpöydät… Tavallisen maailman asukkaalle ne ovat itsestäänselvyyksiä joihin ei kiinnitä huomiota. Niitä löytyy jokaisesta firmasta ja harva se päivä niistä ostaa jotain - eikä kukaan koskaan huomaa niissä mitään erikoista.

Mutta kun pyörittää kauppaa, sitä tajuaa että kaikki nämä ovat tuntemattomia tavaroita. Aivan kuin ne olisivat karanneet Neil Gaimanin romaanista. Niitä on kaikkialla, mutta kukaan ei tiedä mistä ne tulevat. Perjantaina minä ja Timo metsästimme avaimenperätelinettä. Tiedättehän, ne viattomat pienet jutut myymälöiden tiskeillä, joissa on piikkejä mistä roikottaa pikkutavaroita. Niissä ei ole mitään ihmeellistä - ennen kuin yrität ostaa sellaisen.

Kaikki alkoi siitä, että Star Wreck -avaimenperät valmistuivat. Karautimme viininpunaisella metalliratsullamme hakemaan ne ja tulimme kysyneeksi, mistä niille löytyisi teline. Huone oli täynnä tavaraa kynistä vanhoja lentokoneita imitoiviin kelloradioihin. Käyntikorttikoteloja oli enemmän kuin kolmannessa maailmassa riisiä. Silti kysymyksemme yllätti myyjän täysin. Hetken tämä vilkuili ympärilleen, kunnes tajusi, että olimme kysyneet Tuntematonta Tavaraa. “Niitä… voi ehkä tilata Helsingistä”, myyjä totesi ja ojensi meille kuvaston.

Me tarvitsimme telineen kuitenkin heti ja naivisti ajattelimme, että kyllähän sellainen Tampereen kokoisesta kaupungista löytyy… Ensin marssimme uhmakkaasti krääsäkauppaan - ei mitään, ainoastaan joitain kylpyhuonehyllyjä, jotka etäisesti muistuttivat Tuntemattomia lajitovereitaan. Toimistotarviketukussakin oltiin sitä mieltä, että etsimiämme tuotteita on varmasti olemassa, mutta heillä niitä ei ole - mutta saimme katalogin, josta niitä voisi ehkä tilata.

Aloimme tajuta työntäneemme nenämme johonkin aivan liian isoon, mutta päätimme yrittää vielä suuresta rautakaupasta, jonka valikoimasta löytyy kaikki, mitä tarvitset suurehkon omakotitalon rakentamiseen. Infotiskin nainen näytti kauhistuneelta kuullessaan mitä etsimme, mutta ohjasi meidät yläkertaan. Siellä myyjätytöt miettivät päänsä puhki ja olivat jälleen kerran sitä mieltä, että kyllähän avaimenperätelineitä täytyy olla… mutta heillä ei taida olla sellaisia myynnissä… Paitsi tuo mikä on tiskillä. Ahaa! Ensimmäinen johtolanka. Hektisen koneennaputtelun jälkeen selvisi, että tiskillä ollut krääsäteline oli itse asiassa myynnissä. Päätimme ottaa sen ja paeta ennen kuin Tuntemattomien esineiden sotajoukot syöksyisivät näyteikkunoiden läpi ja kadottaisivat meidät kuolevaiset, jotka olimme onnistuneet raottamaan niiden salaisuutta…

Nyt kaupan tiskillä istuu krääsäteline. Salaa epäilemme, että se on talouspaperirullatelineen ja naulakon lemmenyön hyljeksitty seuraus, mutta se on meidän. Ja vaikka sen päässä olleen epämuodostuneen sydänkoristeen hävitimmekin, me rakastamme sitä, sillä se on pala Tuntematonta maailmaa, josta kuolevaiset eivät tuo mitään takaisin.

Minulla on myöskin teoria, että nämä Tuntemattomat elävät maailman ja katalogien välisessä tyhjyydessä. Kun perustaa yrityksen, alkaa posti kohta kantaa toimistotarvikekatalogeja. Ne selataan pikaisesti, jolloin voi nähdä syrjäsilmällä vilahduksia pelottavista asioista, jotka luuli tuntevansa. Mutta niitä ei koskaan saa kiinni, sillä kun tajuat tarvitsevasi niitä, on katalogit heitetty paperinkeräykseen. Tuntemattomat säilyttävät salaisuutensa…

Ehkä vielä jonain päivänä me uskallamme samoamaan Tuntemattomien maita ja yritämme löytää styroksisia somistuspäitä, joille voisimme pukea tuoreet Wreck -lippikset. Mutta juuri nyt olemme vain iloisia siitä, että selvisimme perjantaisesta koettelemuksesta järjissämme… Vai oliko tuo postikorttiteline, jonka luulin vilahtavan näkökentän laidalla?

Satusuomalaispäivitys:

Keisari Pirk on viime torstain päivityksen mukaan tipahtamassa finaalista Muumipeikon, Rokan ja Viivin ja Wagnerin kanssa. Äänestäkää.

Hups,

Tässä on pitänyt niin paljon kiirettä viime aikoina, että unohtunut täysin mainostaa tämäniltaista wreckiesitystä. Yle Teema esittää tänä viikonloppuna kaikki Star Wreck -elokuvat, aloittaen In the Pirkinningillä kello 20.00. Sitä seuraa making of -dokkari ja elokuvan 1-4. Huomenna esitetään sitten vielä Lost Contact.

Kiireeseen liittyen, Wreck storessa on nyt saatavilla postikortteja. Tampereen kaupasta niitä saa yksitellenkin. Myös muuta uutta hauskaa on kauppaan tulossa lähiaikoina.