Tyhjyyden korkehin veisu.

July 19th, 2006 by Jarmo Puskala

poseidon.jpgPoseidon (2006) on elokuvallinen dinosaurus. Juuri nyt se rymistelee menemään pitkin saniaismetsiä, kurotellen lehtiä puiden latvoista valtavan pitkällä kaulallaan. Vaikka Poseidosaurus onkin onnellisen tietämätön tulevasta, on se huomannut lehtien olevan entistä harvemmassa ja sen pikkubussin kokoisessa mahassa kurisee jatkuva nälkä. Poseidosaurus on kuitenkin Nestori Niikkulaisen lailla sukunsa viimeinen.

Tämä arvostelu tulee myöhässä siinä mielessä, että kaikki Poseidonin katsomista pohtineet ovat luultavasti jo niin tehneet. Mutta toisaalta, eipä heitä ole liiaksi ollut. Sitä paitsi pidän Wolfgang Petersenistä, onhan tämä ohjannut Das Bootin, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista (sota)elokuvista. Ehkä tätä kannattaakin ajatella enemmänkin muistokirjoituksena.

Poseidon on hämmästyttävän tyhjänpäiväinen elokuva. Sen henkilöhahmot ovat pahvia ja juonesta ei voi puhua. Tai oikeastaan, puhutaanpa hieman Poseidonin juonesta. Sitä ei nimittäin ollut. Sen sijaan elokuvassa seurataan 99 minuuttia sitä, kuinka matalapalkkaiset näyttelijät juoksevat läpi erikoistehosteilla toteutetun esteradan. Siinä on itse asiassa vähemmän sisältöä kuin keskiverrossa Triathlon-kisassa, sillä elokuvassa ei nähdä lainkaan polkupyöräilyä.
Poseidon ei kuitenkaan ole huono elokuva perinteisessä mielessä, sillä se on erittäin hyvin toteutettu. Tehosteet ovat oikeasti komeita, ohjaus on tehnisesti ihan pätevää ja käsikirjoitus – se vähä mitä sitä löytyy – on ulkoisilta puitteiltaan ihan kunnossa. Ongelma on paljon syvemmällä. Poseidon on tehty täysin vääristä lähtökohdista.

Kyseessä on tietynlainen tehoste-elokuvan huipennus. Jos James Cameron vei amerikkalaisen toimintaelokuvan huippuunsa Aliensissa ja Terminator 2:ssa riisumalla siitä kaiken turhan, niin Poseidon vie negatiiviseen huippuunsa ajatuksen amerikkalaisesta tehoste-elokuvasta. Siinä tarina ja henkilöhahmot ovat kadonneet cgi-tehosteiden tieltä. Ainoaksi sisällöksi jäävät budjettiin uponneet 160 miljoonaa dollaria. Luultavasti luovin ratkaisu koko elokuvassa on julisteen rohkea veto painaa elokuvan nimi ylösalaisin. Loppujen lopuksi kädessä on vain valtavan kallis ja pitkä teknologiademo, jollaisella testataan kotikoneiden näytönohjaimia vuonna 2015.

Maineeltaan Poseidon on ollut floppi vaikka se on tienannut tähän mennessä $166 miljoonaa, eli hieman enemmän kuin budjettinsa. Kun tästä vähennetään välikäsien osuudet ja markkinointi, niin studio tuskin jää kovin pahasti tappiolle dvd- ja tv-oikeuksien jälkeen. Mutta ennustan, että Poseidosaurus on kuitenkin yksi viimeisiä tehostemammutteja. Yleisö on jo nähnyt mitä nykytekniikalla on tarjota, pelkkä tekniikan esittely ei enää kiinnosta. Maan perivät pienemmät ja vikkelämmät nisäkkäät ja dinosaurukset painuvat unohduksiin… ainakin seuraavaan suureen teknologiseen harppaukseen saakka.

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

5 Responses to “Tyhjyyden korkehin veisu.”

  1. Anssi says:

    Niin. En ole elokuvaa nähnyt, mutta tuli tässä vain mieleen, että Star Wreck on tosiaan hyvä siinä, että siinä on hyvä tarina. Tehosteet tukevat, mutta eivät mene tarinan edelle. Hienoja tehosteita on mukava katsella, mutta kyllä tosiaankin sen tarinan pitäisi kannattaa elokuvaa. Star Wreckissä minusta on kannatteleva tarina.

  2. Gari says:

    Eipä ollut uusimmassa Pirates of the Caribbeanissakaan sisältöä sen enempää, vaikka siinäkin pyörittiin ja hyörittiin koko rahan edestä ja meno oli välillä niin kovaa, että alkoi jo omassa päässäkin pyöriä. Ja CGI:tä oli ainakin joka framessa. Ja suuriyleisö taputtaa käsiään, “hienoa hienoa!”, eikä kukaan huomaa ettei tarina etene 2½ tunnin aikana pätkääkään. Ykkösessä oli sentäs hienosti saatu tavoitettua lapsuuden Monkey Island -tunnelta, toisin kuin tässä uudessa, missä Jack Sparrowkin muistutti lähinnä Jar Jar Binksiä.

  3. Rigi says:

    Pirates 2 on näkemättä, mutta jo etukäteen sen 2½ pituus tuntuu täysin käsittämättömältä. Ensimmäinen oli nimenomaan hauskaa viihdettä, kun mennään yli kahden tunnin niin aletaan olla aika vakavan väännön pituuksissa…

    Minä tosin olen viihdyttävien leffojen kohdalla varsin anteeksiantavainen, sillä jopa edellinen ylipitkä viihdepläjäys Bad Boys 2 oli minun mieleeni.

  4. GiraFFi says:

    Taru sormusten herrasta trilogia extended editioineina on kieltämättä melkoisen mittainen, mutta silti ne katsottuaan jää vielä kaipaamaan jatkoa. Jokaisen osan lopussa tuli aivan sellainen fiilis, että nytkö tämä herkku sitten loppui… Myös cgi:tä riittää, mutta oikein toteutettuna se vain saa leffan loistamaan.

    Tosin en pane pahalla näitä “teknologiademojakaan”. Ovat välillä jopa ihan mielenkiintoista katsottavaa visuaalisesti, mutta 2,5h kuulostaa vähän turhan pitkältä efektipajan esittelyvideolta. Taitaa jäädä siis poseidon katsomatta.

  5. Ekima says:

    Poseidonin traileri oli jo sitä luokkaa, että arvostelu ei yllätä. Piraatti kakkosesta sanon vaan sen, että käsittämättömän hyvä elokuva niin surkeesta kässäristä. Sormus-trilogian leffojen kehujia en oikein ymmärrä, koska kirjojen paras anti tuntuu jäävän niissä örisevien limaörkkien ja koomisesti hölkkäävien balrogien varjoon, mutta onhan Uuden Seelannin maisemat komeita.