Mielenterveys rakoilee…

July 24th, 2006 by Timo Vuorensola

Joskus sitä huomaa olevansa henkisesti aika raskaassa elämäntilanteessa, ja silloin huomaa entisestään ruokkivansa tuota raskasta ilmapiiriä ihan vaan sen oudon ilmapiirin takia, mitä tietyt vibat saavat aikaan. Täällä Energialla olemme tehneet todella pitkää päivää Star Wreck: Legacy -DVD:n eteen, sillä tuotantoarvovaatimuksemme ovat – yllättäen – pilvissä, ja kompromissit eivät kiinnosta. Siksipä olemme kaikki melko loppuun ajettuja, ainakin henkisesti, ja vielä kun työtä tuntuu olevan joka sekunnille viiden minuutin edestä, kiristää paikoin vanne päätä.

Tämän lisäksi olen löytänyt hienoa ajanvietettä olemattomalle vapaa-ajalleni: hankin rahapäissäni tietokonepelin, ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Vielä, kun peli sattui olemaan paskat housuun täräyttävä Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth, joka on juuri sillä tavalla pelottavaksi tehty kauhuseikkailupeli, joka putoaa meikäläiseen täysillä. Ja vielä kun ainoa aika sen pelaamiseen on perheen käytyä nukkumaan, puolen yön jälkeen, kun talo nukkuu ja kaikkialla on pimeää, ja kalamaisen epämuodostuneet ihmiset hiippailevat ympärillä, nukkumaankin saa mennä hiiviskellen kuin Innsmouthissa konsanaan. Peli kertoo tarinan kaupunkiin keikalle saapuvasta yksityisetsivästä, joka onnistuu touhuillaan ärsyttämään koko 50 vuotta eristyksissä olleen kylän, ja joutuu piileskelemään ja hiippailemaan pakoon murhanhimoisia Dagoninpalvojia ruumiita täynnä olevissa viemäreissä, köyhäintaloissa ja palavissa rakennuksissa. Aseita on vähän ja panoksia vielä vähemmän, luodit tappavat ja kaikkialla on ahdistavan pimeää, ja pahaenteinen, selkäpiitä karmiva musiikki kuljettaa tarinaa eteenpäin niin, että välillä on pakko lyödä savet ja quitit ja tuijottaa hetken söpöjä pikkueläimiä että hengitys tasaantuu.

Eikä siinä vielä kaikki: syystä tai toisesta olen innostunut toisen maailmansodan aikaisista myyteistä, jotka itsessään ovat melko järkkyä kamaa, ja olen tuijotellut leffoja ja lukenut tiiliparakin paksuisia opuksia aiheesta bussimatkoilla ja sängyssä ennen nukkumaanmenoa.

Ja samalla ulkona aurinko kirkuu raivokkainta kesää, tytöt kävelevät vähissä vaatteissa…

Tämä soppa muodostaa pääkopassa aika mielenkiintoisen yhtälön, ja oudot asiat naurattavat entistä enemmän. Kesä on ollut perin omintakeinen, ja jatkuu sellaisena edelleenkin – elokuun Assemblyt, Ropeconit ja Finnconit vaanivat nurkan takana, isoja juttuja on tulossa ja syksy näyttää hurjalta.

Mutta helvetin hauskaa tuntuu silti koko ajan olevan.

Ps. Kerrottakoon, että juurittain meni toimistolta netti katki. Samuli nousi ylös ja alkoi karjua hälytystä, itse hyppäsin maahan ja aloin ryömiä, Jarmo ryysäsi perään ja nappasi minua käsistä kiinni ja karjuimme toisillemme viidentoista sekunnin ajan. Tilanne rauhoittui kun Antti tuli kertomaan, että netti toimii taas. Nyt istumme taas hiljaisuudessa ja naksuttelemme juttuja eteenpäin.

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

2 Responses to “Mielenterveys rakoilee…”

  1. Rigi says:

    itse syytän mielenterveyteni rakoilusta pelin sijasta kirjaa. Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita osoittautui nimensä veroiseksi. Muuten vaan kierojen tarinoiden lisäksi sain ensikosketukseni Suuriin Muinaisiin Inarinjärven tienoilla… Jotenkin olen nimittäin tähän saakka onnistunut välttämään Chtulhu-mytologiaan tutustumista niin tehokkaasti, etten ole lukenut kuin muutamia peliarvosteluita. Niin ja pelannut Alone in the Darkkia kakarana, jos sitä voi laskea.

    Kädettömien kuninkaiden lisäksi jäivät mieleen kummittelemaan tarinat Me vakuutamme sinut, Tango merellä ja Grande Randonnee. Suosittelen.

  2. Rigel says:

    Kauhuosastolta voisin suositella toista Bethesdan matalan profiilin paskat housuun täräyttävää uutuuspeliä Elder Scrolls IV: Boredom. Todellinen antitarina, insinööritaidon mestarinäyte ja luovan ihmishengen sydäntäsärkevä kuolonkorahdus. Sujuvassa pelottavuudessaan täydellisen kammottava.

    Siinäkin on Dagon. Mutta hulluus iskee ainoastaan pelaajaan. Psykoosin takaavat sadat huippujännittävät tavaranhakutehtävät ja tutkimusmatkat tyhjiin, toistensa kanssa täysin identtisiin luolastoihin, jotka eivät takuulla jätä kylmäksi yhtäkään tärähtänyttä monarkistista perseennuolijaa. Suutele sormustani ja mene luolaan! Kalapärstäisten äpäröiden sijasta täynnä ahdistavasti virnuilevia mölyäviä taikinanaamoja joiden kanssa voi yrittää puhua. Bittihitti ja maailman paras peli noihin kylmiin talviöihin jolloin haluat tappaa itsesi.

    Lovecraft voisi olla hyvä innoituksenlähde seuraavalle tai sitä seuraavalle elokuvalle. Sieltä avaruudestahan ne isoimmat kammotukset tulee. Ainakin koen että sokea idioottijumala, demonisulttaani Azathoth järjettömine pillipiipareineen oli jo Wreckissä jotenkin koko ajan läsnä. Voin olla tietysti väärässäkin.

Leave a Reply