blog.starwreck.com

Jadesoturi on häpeilemättömästi genre-elokuva, joka ottaa itsensä erittäin vakavasti. Hyvää kertoo jo sekin, että itselläni ainakin oli suuria vaikeuksia suhtautua siihen suomalaisena elokuvana. Se rikkoo ja ylittää suomalaisen elokuvan odotukset ja se elää elokuvana, riippumattomana syntypaikastaan. Epäilenpä, että ulkomaalaiselle Jadesoturi saattaa olla jopa helpompi katsottava, kun Markku Peltolan näkee vain roolihahmonaan ja Kalevala on jotain uutta ja jännittävää.

Jadesoturi vie myöskin loppuun työn jonka Star Wreck aloitti ja kenelläkään ei pitäisi olla enää epäilystäkään siitä, etteikö Suomessa voisi tehdä ihan millaista elokuvaa tahansa. Visuaalinen jälki on pääsääntöisesti mainiota ja Jadesoturi napannee kruunun parhaimman näköisenä elokuvana, joka tässä maassa on tuotettu.

Kiina-kohtauksissa ei ollut suuremmin mitään uutta, mutta ne olivat kauniita. Sen sijaan sepän suopaja, jossa vietettiin paljon aikaa, oli hieno ja mielenkiintoinen rakennelma. Monet muuut Suomilokaatiot (jotka siis kuvattiin Virossa) olivat kuitenkin oudon ahtaan ja rajoittuneen tuntuisia. Aivan kuin Röllissä aikanaan, tuli joissain kohtauksissa tunne, että elokuvan maailma loppuu heti kuvan rajauksen ulkopuolella ja jos kameraa kääntäisi millinkin, narut näkyisivät. Onneksi nämä olivat kuitenkin ohimeneviä kohtauksia ja pääasialliset lokaatiot olivat hyvin hallussa.

Tehosteet hoitivat myöskin hommansa hyvin ja olivat pääasiallisesti komeita. Ainoastaan yhtä tehostetta voi pitää epäonnistuneena, muuten suurimpia teknisiä ongelmia olivat muutamat erittäin kohinaiset kuvat. Luultavastikin teatterin ainoana tuli myöskin bongattua kompositointiongelmia eräästä kohtauksesta - papukaijamerkki sille, joka sen huomaa.

Jadesoturin suurimmat heikkoudet löytyvät kuitenkin rakenteesta. Elokuvan alku oli pyhitetty lähes yksinomaan maailman ja mytologian esittelylle. Elokuvan hahmot marssitettiin ruudulle vain toimittamaan valtaisat määrät ekspositiodialogia (”Mitä tiedät Sammosta?” “Se oli Seppä Ilmarisen takoma onnea tuottava kone Kalevalassa…” jne.). Tästä seuraa se, että elokuvan alku on varmasti kiehtovaa niille muutamille, jotka nauttivat sukeltaessaan uusiin fantasiamaailmoihin ja tutustuessaan näiden mytologiaan. Ne, jotka eivät jaksa innosta pelkästä mekaanisesta historiankertaamisesta, tunnistaa teatterin hämärässäkin tuskastuneesta kiemurtelusta ja haukottelusta.

Hahmoja ryhdytään toden teolla esittelemään vasta elokuvan loppupuoliskolla. Ennen sitä millään elokuvassa tapahtuvalla ei ole katsojalle oikeastaan mitään merkitystä, koska tämä ei välitä hahmoista eikä näille tapahtuvista asioista, koska kerronta on myöskin jossain määrin sekavaa. Kun hahmot ovat jääneet vieraiksi, seuraa siitä se, että vaikka tapahtumat osaakin yhdistää tapahtumaketjuiksi, jäävät ne hamuilemaan merkitystä, niin kuin Kelju K. Kojootti tajutessaan seisovansa ilmassa.

Tämä on Jadesoturille lähes kohtalokas virhe. Onneksi loppupuolella päästään eroon suurimmasta osasta ekspositiota ja hahmot saavat tilaa. Loppujen lopuksi elokuvan tarinasta muodostuu merkittävä nimenomaan henkilöhahmoille ja se ankkuroidaan hyvinkin vahvasti inhimillisiin tunteisiin. Alun jälkeen tämä oli suorastaan yllätys. Itse tarina on kaunis, mutta sekava kerronta ei tee sille oikeutta. Sisältöä elokuvassa tuntui myöskin ensimmäisen katsomiskerran perusteella olevan valtavasti, suorastaan liikaa. Jos loppupuolella esiin nousevan tarinan kerrontaa olisi selkiytetty ja annettu sille enemmän aikaa, olisi tarina varmasti tuntunut vielä vaikuttavammalta.

Loppujen lopuksi käteen jää elokuva, joka kertoo hyvän tarinan paikoin pahastikin hapuillen. Se myöskin näyttää ja kuulostaa hyvältä, varsinkin erinomaisen musiikin osalta. Nähtäväksi jää, kuinka Jadesoturi selviää Suomessa, sen verran ehdoton lajinsa edustaja se on, mutta uskoisin, että se löytää yleisönsä maailmalla. Luulenpa, että itsekin päädyn katsomaan sen uudelleen - luultavasti buddhalaisen ystäväni kanssa, sillä haluan ehdottomasti tietää, kuinka hän Jadesoturiin suhtautuu…

This entry was posted on Sunday, October 15th, 2006 at 18:56 and is filed under Arvostelut, Films, Finland, Opinions. You're welcome to comment below, or link to this post. The comments are not moderated, but behave or Santa will smack you with a shovel.