Viimeinen mohikäärme.
>>Arvostelut, Films, General, Opinions | January 3rd, 2007 @ 10:00 | by Antti HukkanenTilanne: Joulun välipäivät, Helsinki, Tennispalatsin elokuvakompleksi. Ohjelmistossa ei mitään näkemisen arvoista, mutta kun kerran tänne asti on lähdetty, jotain pitäisi katsoa, mieluiten jotain joka eniten hyötyy valtavankokoisista valkokankaista. Suunnataan siis ykkössaliin ja katsotaan tarjokkaista ainoa, jossa on lohikäärmeitä: Eragon.
Ja kyllähän niitä paukkuja ja rytinää sitten piisasikin. Näyttelijät hoitivat arkkityyppiset roolinsa vailla yksilöllisyyden painolastia, ja miekat ja haarniskat oli taidettu tilata suoraan Mattelilta oheiskrääsätuotannon helpottamiseksi. Ai niin, ja se tarina. Tehdäänpä koe: kuulostaako seuraava juonikuvio tutulta?
Kaunis Prinsessa pakenee mukanaan jotain Pahalta Hallitsijalta varastettua - kutsukaamme sitä MacGuffiniksi. Pahan Hallitsijan Tummanpuhuva Kätyri saa Prinsessan kiinni, mutta vasta kun tämä on saanut toimitettua MacGuffinin toisaalle. Pallinaamainen Maalaispoika sattuu paikalle ja ottaa MacGuffinin haltuunsa. Käy ilmi että Maalaispojan paras kaveri on menossa pois liittyäkseen Pahaa Hallitsijaa vastustaviin kapinallisiin. Eipä aikaakaan kun Tummanpuhuvan Kätyrin MacGuffinia jäljittävät joukot löytävät Maalaispojan kotiin ja tappavat hänen huoltajansa, mutta hän itse pelastuu koska oli tapaamassa brittiaksentilla puhuvaa Parrakasta Erakkoa. (Hupaisana detaljina mainittakoon, että Kätyrin joukot unohtavat tuikata Maalaispojan kodin tuleen, joten Erakon on sittemmin tehtävä se.) Parrakas Erakko paljastuu ainoaksi henkilöksi, joka voi auttaa Maalaispoikaa MacGuffinin suhteen, joten he matkaavat kyläpahaseen, jota tässä kutsumme yksinkertaisesti nimellä The Most Wretched Hive of Scum and Villainy. Siellä Pallinaamainen Maalaispoika joutuu luonnollisesti vaikeuksiin, ja saa niitä paetessaan ensikosketuksensa omiin yliluonnollisiin erityislahjoihinsa. Saatuaan sattumalta tietoonsa Kauniin Prinsessan olinpaikan Maalaispoika päättää lähteä hullunrohkealle pelastusretkelle, joka luonnollisesti onnistuu kaiken todennäköisyyden vastaisestikin mutta jonka päätteeksi Parrakas Erakko joutuu uhrautumaan hänen puolestaan. Kaunis Prinsessa johdattaa Maalaispojan ja hänen uuden kaverinsa, Hurmaavan Rentun, kapinallisten luo, mutta ah ja voi! Tummanpuhuvan Kätyrin väki seuraa heitä ja kapinalliset joutuvat valmistautumaan Viimeiseen Taistoon. Maalaispoika ja Prinsessa lähentyvät toisiaan. Hurmaava Renttu ei ensin osallistu taisteluun, mutta liittyy sitten kapinallisiin enemmän tai vähemmän ratkaisevalla hetkellä. Pallinaamainen Maalaispoika ottaa yhteen Tummanpuhuvan Kätyrin kanssa, voittaa, ja ratkaisee koko taistelun.
Odotan vakavissani, että jatko-osassa Prinsessa paljastuu Maalaispojan sisareksi. (Sillä jatko-osahan tästä on tulossa, no question about it.)
Ehkäpä masentavinta Eragonissa on, ettei se edes yritä naamioida kopiointiaan. Tarkemmin sanoen, se vain ei yritä, piste. Tutunturvalliset kuviot käydään lävitse ilman sen parempaa syytä, kuin että näin on tehty ennenkin ja hyvät rahathan siitäkin tuli. (Tai kuka tietää? Ehkäpä romaanin 19-kesäinen kirjoittaja ei todellakaan tajunnut, mitä oli tekemässä. Se ei kyllä ole elokuvalle mikään puolustus. Eikä leffa tosiaankaan kannusta kahlaamaan kirjaa lävitse.) Jos elokuvalla on pelastava piirre (söpön lohharinpoikasen lisäksi), niin ehkä se, että se toimii peruskoulutasoisena kuvamateriaalina käsikirjoittaja Puskalan suuresti rakastamalle Joseph Campbellin Sankarin vaellus-myytinselitysmallille. Toisaalta juuri tällaiset kaavamaiset, ajatusköyhät kyhäelmät ovat yksi syy, miksi itse soisin herra Campbell-vainaan jo tulevan haudatuksi.
Tai sitten masentavinta on se, miten totaalisesti ohjaaja Stefen Fangmeier tuhlaa loistavien näyttelijöiden kuten John Malkovic, Jeremy Irons ja Robert Carlyle lahjat. Jokainen heistä tekee varsin irtonaisen suorituksen, mutta muottimaisen roolin rajoja ei kukaan pääse ylittämään.
Jos vakavissanne harkitsette Eragonin katsomista, tehkää kuten minä: älkää ainakaan maksako siitä. (Sorry, Tommi - taidamme olla sinulle lippujen hinnan velkaa.)
Archives
January 3rd, 2007 at 10:06 am
Otsikko ei muuten ole vain epätoivoisin keksimäni sanaleikki (eikä edes varsinainen viittaus itsessään mainioon Viimeinen mohikaani-leffaan), vaan minulla on ihan oikea pelko siitä, että Christopher Paolini “keksi” päähenkilölleen nimen ottamalla äidinkielensä suosikkisanansa dragon ja vaihtamalla alkukirjaimen aakkosissa seuraavaan! Ja kun suoritamme saman operaation suomessa, siitä tulee…
January 3rd, 2007 at 10:56 am
“ehkä se, että se toimii peruskoulutasoisena kuvamateriaalina käsikirjoittaja Puskalan suuresti rakastamalle Joseph Campbellin Sankarin vaellus-myytinselitysmallille.”
Mutta sehän oli jo Tähtien Sota, kaikesta päätellen Eragon on erinomainen varoittava esimerkki kaikille käsikirjoittajaplantuille siitä, että mitään kaavaa ei pidä seurata orjallisesti.
Tosin tässä taidettiin kaavan sijaan seurata jotain muuta…
January 3rd, 2007 at 2:30 pm
Käytiin tuo kaverin kanssa katsomassa vitosen päivänä ja saatettiin pilata muutamien nuorempien elokuvainto nauramalla ääneen mahdollisimman epäsopivissa kohdissa :D
Minä yritin ensin suhtautua elokuvaan lapsenmielisellä innostuksella, mutta eihän siitä mitään tullut sen kliseekuorman takia. Entäpä sitten ylipahis istumassa synkässä luolassa valtaistuimella liekkien ympäröimänä, lotreista varastetut örkkiolennot ja örisevät kätyrit takomassa pajasssaan? Minä taas odotan, että ylipahis paljastuu Eragonin isäksi.
Lohikäärme oli söpö ja kaunis, Jeremy Irons loistava, mutta siihen ne plussat sitten jäikin.
January 3rd, 2007 at 2:33 pm
Minua alkaa kyllä huolestuttaa se, kuinka moni tämän elokuvan on käynyt katsomassa. Suomessakin jo 50,000 katsojaa. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi Jadesoturi - joka ei kommenteista päätellen ole ainakaan huonompi elokuva - pääsi karvan alle 79,000 katsojaan.
Nehän pian oikeasti tekevät sen jatko-osan.
January 3rd, 2007 at 3:49 pm
Kiitän muistutuksesta, Kuutar! Aivan unohtui, että minun piti hekotella myös Pahojen ikuiselle hingulle asua synkissä luolissa - nimenomaan synkissä, sillä silloinkin kun Hyvät asuvat luolissa (kuten Eragonissa Kapinaliitto vai miksi heitä kutsuttiinkaan), ne ovat avaria, valoisia ja viihtyisiä.
Jätän jonkun muun harteille yhtäläisyyksien osoittamisen esim. tämän ja Hobitin välillä. Samasta syystä en edes viitsinyt kommentoida Sankarin nimen (ja todellakin vain nimen) yhtäläisyyksiä erääseenkin Konkariin…
January 7th, 2007 at 6:18 pm
http://www.eviloverlord.com/lists/overlord.html - Tämä listahan on toki jo kaikille tuttu?
January 8th, 2007 at 9:18 am
Kirjaan ei kuulemma kannata koskea pitkällä tikullakaan. Se todellakin on luotettavien ja itseäni rohkeampien lähteiden mukaan käsittämättömän surkeasti kirjoitettua kliseemössöä. Ainoa, mitä tässä koko hommassa pitää ihailla, on kuvio, jolla teinin naputtelema tarina on nostettu tällaiseen maineeseen. Tyypin vanhemmilla sattui olemaan pienkustantamo, joka kietaisi pojan kirjoituksista ekan painoksen ja paukutti sen ruohonjuuritason mainoskampanjalla niin kuuluisaksi, että tuloksena oli koko illan leffa. Luo toivoa siihen, että tällainen tuhkimotarina onnistuisi myös Star Wars / Tolkien -fanficia paremman matskun suhteen joku päivä.