Star WreckIron SkyCommunityVideosStore

LONDON CALLING

>>General | January 12th, 2007 @ 21:40 | by Timo Vuorensola

Tampereen kiälellä “ruuhka” tarkoittaa, että “kierrä Ratinan kautta”. London dialectissa se tarkoittaa, että mikään ei liiku mihinkään.

Tämä on hyvä huomata, kun lentokentälle on tunnin matka, ja lento lähtee vartin kuluttua. Kuten arvata saattaa, myöhästyimme siis paluulennoltamme komeasti, kiitos onnettoman matkailukokemuksemme ja yhteisen viimeisen minuutin periaatteemme. Tämä tarkoitti noin kolmensadan euron lisälaskua lisähotellibuukkauksen ja lipunvaihdon muodossa. Vitutti hetken, mutta nyt, kelvollisesti nukutun kolmannen yön jälkeen istuskelemme Stanstedin lentokentällä lentoliput kourassa, reput ruumassa ja mieli virkeänä, vaikka kello on vasta vähän yli viisi aamulla.

Eilisen päämäärät olivat huomattavasti kevyempiä verrattuna edellispäivään. Olimme päättäneet vain kolme asiaa: käymme Imperial War Museumissa (matkakohde valittu, kuten ehkä voi päätellä, pelkästään nimen perusteella), ostamme Samulille Back to the Futuren kolmen leffan boksin Virgin Megastoresta, ja ehdimme lennolle. Vain ensimmäinen tavotteista toteutui.

Keisari hädässä

Imperial War Museum on törkeän kokoinen putiikki vähän matkan päässä parlamenttitalosta, toispual jokkee Big Benistä katsottuna. Ensimmäinen kerros on täynnä panssarivaunuja ja tykkejä, ja katosta roikkuu pari lentokonettakin. Toisessa kerroksessa esitellään sukellusveneitä, ja pari ylintä kerrosta on varattu ihmisyyttä vastaan tehdyille rikoksille ja holokaustille.

Itse odotin eniten holokaustinäyttelyltä, ja vastinettakin tuli. Näyttely kertoi natsi-Saksan nousun ja juutalaisten joukkotuhon perusperiaatteet – ei varsinaisesti mitään uutta, mutta onhan se konkreettista kun pääsee katselemaan parin sentin päästä Zyklon-B –purkkia. Eniten harmittaa, että lopultakin olimme sellaisessa hopussa, etten ehtinyt pariinkin kiinnostavan oloiseen videoesitykseen jota museossa näytettiin. Uskomattomimpana antina mieleen jäi kyllä ihka-aito natsien juutalaisvastainen propagandavideo, sen verran ehdin katsella, jossa vanhempi tohtorisherra kertoo nuorelle arjalaistytölle, mitä vikaa oikeastaan juutalaisissa, vammaisissa ja tsekkoslovakialaisissa onkaan.

Jääkylmä räntäsade toivotti meille hyvää päivää lampsiessamme ulos sotamuseosta, ja suuntasimme matkamme Oxford Streetiä kohti. Tarkoitus oli hieman shoppailla Lontoon humussa ja lähteä sitten hilautumaan hotellille ja lopulta pois kaupungista.

Modernia taidetta

Pääkadun Burger Kingin WC:stä bongasimme nykytaidenäyttelyn! Tässä teos “Bucket full of piss - have it your way!”

Kiertelimmekin hetken pitkin jättikalliita kauppoja ja vinguttelimme Visaa etäisen varautuneina, sillä rahaa ei kummallakaan ollut ruhtinaallisesti, ja Lontoon hintalaput ovat kutakuinkin samanlaiset kuin Suomessa – ainoastaan eurot on vaihdettu puntiin. Vielä, kun Samulin kanssa olemme molemmat kenties paskimpia matkailijoita ikinä, anti jäi vähäiseksi. Samuli kyllä kehui kovasti naisten buutsitarjontaa, itselleni ei juuri silmänruokaakaan riittänyt. Lopulta päätimme luovuttaa, jättää Lontoon ylikalliit ja ruuhkaiset kadut taaksemme ja suunnata takaisin koto-Suomeen.

Taksilla hotellille, hotellilta bussiasemalle josta bussilla ruuhkaan. Myöhästyminen lentokoneesta, lippujenvaihto, uusi hotellihuone ja jääkylmä yö ruotsalaisten vieraiden riehuessa viereisessä huoneessa. Olisi kai maastapoistumisen paremminkin voinut hoitaa, mutta lopulta löysimme itsemme Tampereen lentoasemaltaasemalta. Takaisin turvalliseen koto-Suomeen, jossa odottikin puolisentuhatta mailia ja muuan media-alan opiston dokkariryhmä, joka tekee dokumentin harjoitustyönä toiminnastamme. Saamme kuulemma julkaista sen videoarkistossamme, joten pääsette nauttimaan tästäkin joidenkin viikkojen kuluttua.

Summa summarum, Lontoo oli kallis Helsinki. Reissu ei ollut turha, joskin myöhästelyt tekivät siitä turhauttavan, mutta luultavasti saamme palata takaisin vielä jatkossakin. Ensi kerralla, kun vähän tietää mitä tekee, mihin menee ja mikä maksaa mitäkin, saanee reissusta enemmän irti näin matkailijan näkökulmasta.

MOCBA!

Lontoo vai Moskova?

Huomioita Lontoosta:

- Samulille suureksi kauhistukseksi tyypillinen pukeutuminen on: asiallinen yläosa, mekko, sukkahousut ja… lenkkarit. Mitä kauheammat Puman sporttilärpykät, sitä muodikkaampaa.

- Intialaisia on kaikkialla. Suurin osa niistä on liikemiehiä.

- Kaikki on väärinpäin. Autot ajavat väärinpäin, ovet aukeavat väärään suuntaan ja liukuportaatkin on sijoiteltu päin seiniä.


5 Comments on “LONDON CALLING”

  1. Joona Says:

    Jos Holokausti kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ehdottomasti mennä käymään itse paikan päällä Auschwitzissa. Viikko sitten siellä olleena, täytyy sanoa, että aika sanattomaksi vetää… Siellä niitä Zyklon-B-purkkeja on muistaakseni parisen tuhatta yhdessä kasassa ja seuraavasta huoneesta löytyykin sitten pari tonnia ihmisten hiuksia.
    Yöpyminen kannattaa hoitaa Krakovassa, jossa eläminenkin tulee todella edulliseksi. Hyviä ravintoloita on monta kymmentä ja hintataso n. kolmannes suomalaisista vastaavista.

  2. Timo Says:

    Jep, olen kuullut myös että Auschwitz vetää kyynisemmänkin äijän hiljaiseksi. Sinne on tarkoitus mennä kyllä vierailemaan, kunhan vaan tulee asiaa johonkin lähimaille.

    T.

  3. Mervi Says:

    Kengät… kengät. Samulin pitäisi ruveta käymään goottibileissä, jos ei muusta syystä niin kauniita kenkiä nähdäkseen. Voin luvata, että mekko-lenkkariyhdistelmiä ei vastaan kävele. ;)

  4. Atte Says:

    Jos menette Auschwitziin, niin kandee ekaks kiertää se Auschwitz 1 eli “Arbeit mach frei” portti ja niin edelleen. Sen jälkeen …kun miettii että olipas natsit pahoja kun laittoivat tällaisen leirin pystyyn… menee katsomaan parin kilometrin päässä olevaa Auschwitz 2-Birkenau -leiriä, niin eteen avautuu tuhoamiskaupunki, mikä saa 1:n näyttämään idyliseltä puutaloalueelta. Veti vähän hiljaiseksi…

  5. Samuli Torssonen Says:

    Goottikengät, YÖKS!

Post a comment




eXTReMe Tracker
blog.starwreck.com