Beyond the Iron Sky

On ollut aika vaikeaa olla huomaamatta, että Entourage alkaa huomenna Subilla. Ulkomainoksia on joka paikassa ja iso banneri koristaa gallerian etusivua. Ilmeisesti Subilla on uskoa sarjaan - ja miksi ei olisi, koska se on paras puolen tunnin sarja sitten Couplingin.

Kaksi asiaa minua kuitenkin ihmetyttää. Miksi “Entourage”? Oz kääntyi “Kylmäksi ringiksi” ja kaikki nauroivat. Spaced kääntyi muotoon “Avaruuden tuntua” ja se meni kaikilta ohi. Mutta sarja, jonka nimeä yksikään suomalainen ei osaa lausua, jätetään kääntämättä. Siinäpä sitten perjantaina kysellään, että “Katsoitkos sinä sitä En… Ento… Enduroa?”

Sitten tämä SubTV:n mainoslause “HBO:n palkittu komediasarja kaveruksista”. Niin ja? Tuolla logiikalla Star Wreck olisi “Energian palkittu toimintaelokuva työtovereista”. Pitäähän se paikkansa, mutta eipä se oikein miltään kuulosta.

Mutta itse sarja. Entouragea on sanottu poikien omaksi Sex & the Cityksi, mutta älkää silti jättäkö sitä katsomatta. Onhan siinä merkkituotteita, vähemmän hienovaraista product placementtiä ja päähenkilöt, joiden seksuaalimoraali ei kestä iltapäivälehtien tarkastelua. Siinä on myöskin harvinaisen hyvin kirjoitetut henkilöhahmot, mainiosti toimivaa piikittelyä Hollywoodin suuntaan ja siihen jää koukkuun. Tässä odottelen uusia jaksoja ja sitä, miten Vincen uuden leffaprojektin mahtaa käydä. Idea oli mahtava, kaikki loksahti paikalleen ja sitten matto vedettiinkin jalkojen alta.

Niin. Saippuaahan tämä on, mutta elokuvasaippuaa. Ja se nyt sattuu jostain kumman syystä olemaan erityisen kiinnostava aihe. Voisipa sanoa, että sarjaan on helppo samaistua. Mittakaava on tietysti aivan toinen, mutta kovasti yleismaailmallisia ongelmia sarjan hahmot käyvät läpi. Sama se on, maksaako talo 5 miljoonaa vai vähemmän, jos siihen ei ole varaa. Ja kun leffa tienaa kymmeniä miljoonia, niin sitten jännitetään sitä, tuleeko 90 miljoonaa vaiko 100 ja floppi vaiko hitti.

Itse asiassa yksi elementti Entouragessa on, jonka olemme huomanneet todelliseksi tässä viimeisen vuoden aikana. Nimittäin yhdenillan jutut supermallien kanssa. No ei. Vaan puheluihin vastaaminen ja vastaamatta jättäminen. On käsittämätöntä, miten paljon draamaa siitä voidaan repiä niin sarjassa, kuin ihan oikeasti bisnesmaailmassa. Kun asiat sujuvat hyvin, niin sinulle soitetaan. Heti jos tulee ongelmia, vastausprosentti laskee. Jos hommat eivät mene putkeen, niin puhelimeen ei vastata.

Päähenkilöt ovat ensimmäisissä jaksoissa melkoisen ärsyttäviä mulkullaan ajattelevia tampioita, mutta kummasti niistä oppii pitämään. Lisäksi kaikki kasvavat sarjan edetessä. Että ei kun telkkarin ääreen torstaina kello 22.00.

This entry was posted on Wednesday, January 17th, 2007 at 17:43 and is filed under Arvostelut. You're welcome to comment below, or link to this post. The comments are not moderated, but behave or Santa will smack you with a shovel.