Huonoa musiikkia laajakaistan leveydeltä
>>General | February 16th, 2007 @ 0:23 | by Timo VuorensolaTäällä sitä taas istutaan yötä myöten toimistolla ja väännetään hommia. Viimeistelemme muuatta sivutuotantoa kuntoon, deadline on huomenna - ja työtä tietenkin riittää vielä vaikka lampaille syötäväksi. Työnjako on perinteinen, Samuli tekee työt ja minä idlaan ja odotan että rendaukset valmistuvat, ja läiskin niitä sitä mukaan timelinelle. Tämä työskentelytapa on tuttua vuosien ajalta, ja toimii hyvin, vaikka onkin minulle hieman turhauttavaa, mutta kyse ei ole pelkästä raa’asta työstä vaan myös henkisestä tuesta – yksin kun vääntää, alkaa päässä tikittää.
Ajattelinkin siis avautua hieman eräästä ilmiöstä, nimittäin verkossa olevista ilmaisista musiikkipalveluista – yhdestä web 2.0:n määrittelevistä tekijöistä. Idea on loistava: ihmiset kuuntelevat musiikkia, ja palvelu pyrkii luomaan toimivia soittolistoja mieltymysten, muiden soittolistojen ja tagien mukaan juuri Sinulle sopivaa kuunneltavaa. Innostuin aikanaan ilmiöstä kovasti: enää ei tarvitse raahata omaa musiikkikokoelmaa töihin mukaan, voi vaan klikkailla paria linkkiä ja johan puskevat luukuttimet mielimusiikkiani ja kaikki ratsastavat onnellisina auringonlaskuun.
Mutta 2.0-hypen alta paljastuu kuitenkin vielä vain läjä puolivalmiita palveluita, jotka joko löllyvät liian epämääräisen sisällön tai epäkäytännöllisten käyttöliittymien letossa. Määriteltyään haluavansa kuunnella vaikkapa Slayerin kaltaista musiikkia, tai metallia yleensä, ehkä triphoppia, kukaties vaikka jatsia, niin pian saa huomata havahtuvansa Abban puhkirenkutettuihin sulosointuihin. Soittolistajärjestelmä tuntuu toimivan muutaman biisin ajan tiukasti, mutta mitä pidempään siihen luottaa, sitä enemmän mukaan sekoittuu ensin paskaheviä, sitten kevyttä rokkia, sitten poppia ja kohta mitä tahansa geneeristä roskaa mitä ihmiset nyt paljon tapaavat kuunnella. Varoitusmerkit huomaa aina Prodigyn kohdalla: mainio bändi, mutta ei liity mitenkään valkkaamiini tageihin tai musiikkityyleihin. Ja siitä taso ryskyykin metsään, ja taas saa kiroilla kuin merirosvo paskan musiikin äärellä.
Muita ongelmia ovatkin sitten paskalaatuiset biisit ja pätkivät yhteydet, jotka vainoavat niin Pandoraa kuin Last.fm:ää ja Finetuneakin. Ja näitä palveluita putkahtelee jatkuvalla tahdilla ympäri nettiä vastaan, jokainen yrittää hämmentää kuulijaa mitä mielenkiintoisimmalla käyttöliittymällä, mutta lopultakin sisältö on pääosin samaa. Vai että uuden ajan radio! Todellakin! Yhtä paskaa kuin perinteinen radiokin, vaan vähän eri tavalla.
Archives
February 16th, 2007 at 10:17 am
Siinäpä tyylikkäästi piilotettu helvetin iso merieläin, Paskis! Minä ensin katsoin että mikäs se siinä, maisemamaalaus Junttilan tuvan seinässä?
Nettiradioasiaan en ota kantaa, kun en kuitenkaan kuuntele muuta kuin Kohinaa… ^_^;
February 25th, 2007 at 3:15 am
Timo,
Rauhoitu nyt vähän. Tekstistäsi huokuu, että et perehtynyt kunnolla ainakaan Pandoran (muista en paljoa osaa sanoa) toimintalogiikkaan.
Heidän lisenssinsä näiden musiikkien soittamiseen *nimenomaan* kieltää sen, että Slayerista pitävä kuuntelija voisi kuunnella vain ja ainoastaan Slayeria. Pandoran perustava ajatus on, että mainitsemalla Slayerin, saat sen soittamaan sinulle myös kaikkien muiden kuin Slayerin musiikkia - joka kuitenkin *aina* täyttää niitä kriteerejä, mitä Slayerin *kaikelle levytetylle* musiikille on sitä analysoitaessa Music Genome Projectin puitteissa saatu.
Ei Genomessa ole määritelmää “metalli”, “triphop” tai “jazz”. Siellä on “vocal-centric aesthetic”, “minor key tonality”, “hard rock roots” tai vaikkapa “dirty electric guitar riffs”. Jos tietäisit täsmällisesti, mitä Genomen 400:sta eri määreestä löytyy Slayerin musiikista, voisit varmasti luoda radion, joka soittaisi paljon Slayeria - mutta se *edelleen* soittaisi kaikkea sitä muutakin musiikkia, joka mahtuisi noiden samojen määreiden alle.
Paljon täsmällisemmän radion saat aikaiseksi kun ET määritä sitä esiintyjän mukaan (sillä jokaisella esiintyjällä on hyvin laaja-alaisesti määrittyvää musiikkia) vaan anna luomallesi “Slayer”-radiolle muutamia mielestäsi tyypillisiä/parhaita Slayerin biisejä siemeneksi.
Homman juju löytyy, kun käytät ahkerasti “Why did you play this song?” valintaa. Muutaman viikon kuluessa sinullekin selviää, miksi Pandora niitä ei-toivomiasi biisejä oikeastaan soittaakaan. Anna vain johdonmukaisesti “peukalo alas” -nappia niin kauan kun ei tarjonta kelpaa! Varo kuitenkin, että et tee sitä kahdelle Slayerin biisille, sillä silloin se tulkitsee, että et pidä Slayeristä - ja sulkee esiintyjä Slayerin itsensä kokonaan pois tästä radiosta! ;^)
(Totuuden nimessä on myönnettävä: Joskus miellän itsekin tuon mainitsemani valikkokohdan muodossa: “Why ON EARTH did you play this song!!?” - mutta se on jo toinen juttu…)
Jos siis haluat kuunnella *vain* Slayeria, mene ostamaan niiden CD. Jos haluat kuunnella sen kaltaista musiikkia, mistä pitäisit, jos pitäisit yleisesti Slayerin musiikista, määrittele Slayer yhtyeenä Pandoraan.
Itse olen löytänyt Pandoran kautta *valtavan* määrän mielimusiikkiani, josta en ollut ikinä kuullutkaan!
Jos Pandora-yhteytesi pätkii, katso peiliin.
February 26th, 2007 at 8:12 am
Kyseessähän oli nimenomaan se, että toivottiin Slayerin *kaltaista* musiikkia ja oltiin hetken tyytyväisiä, mutta päädyttiin Abbaan, joka ei taas kyseisen kuuntelijan subjektiivisen mielipiteen mukaan ole lainkaan Slayerin kaltaista.
Mikä taas tämän kuulijan subjektiivisen mielipiteen mukaan olisi pelkästään hyvä asia.