blog.starwreck.com

Ensimmäisen yön Lontoossa vietimme matkakumppanini lukioaikaisen ystävän perheen luona jossakin päin Lontoon laitakaupunkeja. Alue on kaunista viktorianaikaista brittilähiötä, jossa pienet punatiiliset kaksikerroksiset talot tönöttävät toinen toisiinsa kiinni kasvaneina, ja jokaisen nurkan takaa voisi kuvitella Fitzin lyllertävän vastaan, tai Irvine Welshin hahmojen loikkivan yli parimetristen muurien ja takapihojen.

Keli oli päivän aikana leppeän suhjuinen, ja lumesta ei tietenkään ollut tietoakaan (vaikka saimmekin kuulla juuri ennen lähtöämme että Lontooseen oli pärähtänyt metrin lumipeitto kaikkialla… lontoolaiset eivät itse olleet moista kuulemma huomanneet). Suurin osa päivästä kului vain möllöttelemällä isäntäperheemme talossa, leikkimällä heidän kahden lapsensa kanssa (kolmevuotias poika ja puolitoistavuotias tyttö, loistavaa sakkia) ja jutustelemalla niitä näitä. Sain kuulla muunmuassa heidän lastenkasvatusongelmastaan: lapsia ei voi päästää hetkeksikään pois silmistä, sillä Lontoo on paljon vaarallisempaa seutua kuin Suomi. He naureskelivat ajatukselle, että viisivuotiaat lapset voisivat juoksennella leikkikentillä täysin ilman vanhempien valvontaa, kunhan osaisivat vaan varoa autoja ja sen sellaista. Ajatus siitä, ettei pidä pelätä että joku varastaa, pahoinpitelee tai muuten kaltoin kohtelee heidän lapsiaan ei ole mahdollista. Suurkaupungin iloja. Toinen ongelma on myös tekeminen: heidän viehättävästä naapurustostaan vääntäytyminen Lontoon keskustaan, jossa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu, kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa on sen verran vaivalloinen operaatio, että väsyneenä vanhemmat jättävät sen helposti tekemättä, etenkin talvisin kun kelit ovat kurjat… Joten lapsille ei jää kovin paljon muuta tekemistä kuin leikkiä sisällä, katsoa telkkaria ja odottaa että kelit lämpenevät ja muurien ympäröimät takapihat alkavat vihertää.

Perhe oli erittäin vieraanvarainen ja todella mukavaa sakkia. Päädyimmekin täyttämään mahamme massiivisella satsilla thai-ruokaa ennen kuin suuntasimme kohti Lontoon keskustaa ja hotelliamme. Junamatka kesti puolisen tuntia ja lopulta saavuimme Victoria Stationin kiireisille seutuville. Reissaaminen ja osoitteen etsiminen Lontoossa vaatii hieman jalkavoimia ja sopivan annoksen epäloogisuutta, vaistoa ja kykyä puhua ihmisten kanssa. Hotellimme sijaitsee samassa House Hotel -sumpussa Victoria Stationin lähistöllä, joka käsittää lukemattoman määrän pieniä vanhoja asuintaloja jotka on rempattu uuteen uskoon pieniksi hotelleiksi. Kaikissa on kymmenkunta huonetta, pieni aamiaisalue ja pienet huoneet. Viimeksi yövyimme Hamilton House Hotel -nimisessä luukussa, joka oli kaikin puolin oikein miellyttävä, ja tällä kertaa Antti buukkasi meille (koska Hamilton oli täynnä…) paikan nimeltään Melita House Hotel. Putiikki on käytännössä identtinen Hamiltonin kanssa, paitsi paskempi. Huoneet ovat pienempiä, netti kalliimpi (£10 päivässä!!! En maksa noin paljon omasta netistäni koko kuukaudessakaan!) ja… no, aamiainen selvinnee huomenna, mutta epäilenpä että pääsee Hamiltonin mainion brittiaamiaisen kanssa tasoihin.

Huomenna onkin luvassa todella mielenkiintoinen päivä. Olemme menossa ensin tapaamaan erästä erittäin mielenkiintoista Web 2.0 -hahmoa, joka sattuu olemaan vieläpä Wreck-fani, ja jutustelemaan Korpinpesä-konseptista hänen kanssaan. Ja myöhemmin on luvassa illallinen potentiaalisten tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa, ja meitä kiinnostaa kovasti heidän ideansa ja ajatuksensa. Väliin jää pari tuntia vapaata aikaa, jonka ajattelin itse käyttää piipahtamalla Disney-storessa (kuten niin monessa muussakin kodissa ympäri maailmaa, myös meillä Autot-elokuva on saavuttanut tietynlaisen addiktoivan huumeen asteen…) ja parissa puodissa jotka viime reissulla bongasin, mutta en ehtinyt vierailla sen pidempään.

Tämän illan päätinkin tsekkaamalla Rooma-sarjan kakkoskauden ekan jakson, ja täytyy sanoa että todella hyvältä vaikuttaa edelleenkin. Näyttelijäntyö on vahvoissa kantimissa suurimmalla osalla, ja stoorikin jatkuu yllättävän kepeästi siitä, mihin viimeksi jäätiin. Bruno Hellerin visio on ollut vahva, ja ainakin aloitusjakson perusteella luvassa on tuhtia tavaraa ykköskauden tapaan!

Nyt pää tyynyyn ja unta kaaliin. Jaa niin, kun täällä ei nettiä ole, pitänee keksiä joku keino viskata tämä teksti linjoille vielä yöllä. Katsotaan, jos kännykän nettiyhteyden autta onnistaisi.

Päivitys: Ei onnistunut. Huomiselle menee. Kunat, sano Vaksanteri kun kaappiin meni.

Huomioita Lontoosta, osa 3.

- Kadunnimet ovat vähän miten sattuu. On ihan OK, että Belgrave Roadilla on pari taloa jonka osoite on Warwick Square jotain. Tämä siitä syystä, että Warwick Square on kohtalaisen lähellä ja ihan kivastihan ne osoitteen Belgrave Roadille mahtuu, se on pitkä tie jne… Joten oikean osoitteen löytäminen on välillä parinkin epäloogisen mutkan takana.

This entry was posted on Tuesday, February 27th, 2007 at 0:23 and is filed under General, Travels. You're welcome to comment below, or link to this post. The comments are not moderated, but behave or Santa will smack you with a shovel.