blog.starwreck.com

Timon viime postauksessaan Lontoon lehdistä bongaama nettivideosarja näyttäisi olevan nimeltään Chad Vader - Day shift manager. Alla ensimmäinen osa, lisää löytyy tekijöiden YouTube -kanavalta.

Varoituksen sana, sieltä löytyy myös rutkasti muita videoita, jotka laadultaan lähentelevät Wreckin videoarkiston aarteita - kuten esimerkiksi pahaenteisesti nimetty “Darth Vader taking a bath“.

Kotitaloni Lamminpäässä, Tampereen esikaupungissa. Olen päättänyt kerätä kaikki asunnon tavarat ja viskata ne yli järjettömän suuren muurin, joka kiertää kerrostaloaluetta. Tämä ei ole käytännössä mahdollista, sillä muuri on eräänlainen todellisuuksien välinen seinämä, ja sen takana oleva maailma ainoastaan viitteellisesti sellainen, miltä se näyttää. Viskelen tavaroita raivon vallassa alas parvekkeelta: sohva, kirjoituspöytä, papereita, tietokone, diskettejä… ne muodostavat järjettömän suuria kasoja kerrostalon takapihalle. Ystäväni kiipeilevät kasoilla jotka heiluvat uhkaavasti. Pyydän heitä laskeutumaan, mutta…

…Herään hiestä likomärkänä. Melita House Hotel, ahtaat seinät ympärilläni, rullalle vääntyneet lakanat, kello puoli kahdeksan aamulla ja suussa maistuu kissanpaska. Eilen nauttimani illallisviinit muistuttavat olemassaoloaan loukkaantuneella, hampaisiin ja kitalakeen tarttuneella eltaantuneella maullaan. Jälleen kerran, kuten jokaisena muunakin aamuna täällä oudossa saarivaltiossa, olen herännyt yöllä kaksi yli viisi, nukahtanut levottomasti uudelleen ja pari tuntia myöhemmin kömpinyt päivä päivältä vaikeammin sängystä suihkuun ja ulkomaailmaan. Hotellihuoneen pienet seinät ahdistavat sitä enemmän mitä niitä joutuu päivittäin katselemaan, ja koti-ikävä kasvaa epäilyttävänä möykkynä kurkussa. Kaikeksi onneksi huomenna pääsee jo Suomeen. Tämä reissu alkaa todellakin maistua jo puulta.

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä, siitä ei kuitenkaan ole mitään nurisemista. Varhainen tapaamisemme mahdollisten yhteistyökumppaneidemme kanssa oli, kuten mainitsinkin, jo ennen kello kahdeksaa, joten siirryimme aamupalalle Victoria Stationille (herkullinen McMuffin ja kuppi kahvia…). Bongasimme täällä lehdestä jutun Star Wars -parodiasta, jossa Chad Vader -niminen, Darth Vaderin vähemmän menestynyt veli dokumentoi elämäänsä kaupan myymäläapulaisena. Sarja on netissä levitettävä, toistakymmentä osaa käsittävä YouTube-sarja, jonka tekeminen maksaa vain noin 500 puntaa jaksolta, mutta on kerännyt hurjan suosion. Pitää muistaa tsekata! Kumma juttu, ettei ole tullut vastaan, vaikka vähän koitankin hengenheimolaistemme töitä pitää silmällä.

Sitten tapaamiseen. Aikaa on tunti, tehtävänä on kertoa Korpinpesän periaate erittäin kriittiselle yleisölle ja kyetä vastaamaan sen esittämiin tiukkoihin kysymyksiin. Matkakumppanini ja minä teemme mielestämme hyvää työtä, kerromme mahdollisimman selväsanaisesti ajatuksemme, pyrimme vastaamaan kysymyksiin parhaan tietomme mukaan, ja sitten poistumme aamuiseen Lontoon vilinään. Kaikkiaan tapaaminen jää hieman kaihertamaan takaraivossa, vaikka mitään varsinaista vikaa emme siitä spottaakaan. Nähtäväksi jää, ovatko nämä herrat kiinnostuneita jatkamaan yhteistyökuviota kanssamme: jos ovat, hyvä - jos eivät, harmillista mutta jatkamme pää pystyssä eteenpäin kaikesta huolimatta.

Harhailemme Buckingham Palacen ohi vaitonaisina ja matkakumppanini saa huomata kauhukseen unohtaneensa luottokorttinsa jonnekin. Suomessa kyse tuskin olisi pahasta virheestä, mutta Lontoossa, vieraalla maalla, tämä on erittäin hälyttävää. Yritämme backtrackata parhaan taitomme mukaan eilisiä luottokortinvingutuksia, ja päädymme lopulta käsitykseen, jonka mukaan kortin on ollut pakko unohtua joko David & Goliath -vaatekaupan tai Apple Storen tiskile. Korttinsa kadottanut lähtee epätoivoiselle matkalleen metsästämään sitä, toivoen parasta mutta peläten pahinta. Itse lampsin hotelliini, lyön pään tyynyyn ja otan muutaman tunnin torkut ennen iltapäivän tapaamisia.

(Kortti löytyi kuin löytyikin Apple Storen tiskiltä. Avuliaat myyjät olivat siirtäneet sen sivuun, ja pelastivat siinä samassa erään ihmisen päivän. Hyvä, Apple! )

–

Myöhemmin illalla saavuimme jälleen kaupungin paremmalle alueelle, yksityiselle House Hotel –klubille. Kyseessä on vanha, naurettavan rikkaille ihmisille tarkoitettu klubi, joka toimii sekä tapaamis- että istuskelupaikkana ihmisille työpäivän jälkeen. Rikkaat pukumiehet istuskelivat seinustoja kansoittavilla kalliilla sohvakalustoilla, nelikymppiset ja viisikymppiset menestyjänaiset klopsottelivat korkokengissään ja turkeissaan pitkin poikin… tämä on todellakin paikka, jonne kutsutaan, sinne ei talsita kuin tupaan.

Olimme tulleet tapaamaan erästä kroaattia, jonka tavoitteena on rakentaa uusi internet. Iloluontoinen miekkonen ja hänen aisaparittarensa kertoilivat melkoisesta idearyppäästään, ja me vaihdoimme omat ajatuksemme Star Wreckistä ja Korpinpesästä heidän kanssaan. Ilta valui mielenkiintoisten keskustelujen ja irish coffeen voimilla pitkälle, kunnes lopulta oli aika jättää upea, suorastaan katedraalimainen klubi taakse ja suunnata vähän matkan päässä sijaitsevaan italailaisraflaan seuraavaan tapaamiseen.

Ravintolan nimeä en muista, syytän viiniä, mutta vietimme hienon päätteen mielenkiintoiselle päivälle pariskunnan kanssa, joka järjestää mm. Cannesin elokuvafestivaaleja ja muuta mukavaa elokuva-alan tapahtumaa. En niinkään halua kutsua iltapäivän kohtaamisiamme tapaamisiksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä jutut etenivät omalla painollaan – korvaamattoman tärkeitä ajatuksia tuli vaihdettua tärkeiden ihmisten kanssa, ja toivon mukaan solmittua hyviä toverisuhteita alan vaikuttajiin.

Lopulta purkauduimme ulos liki 300 punnan illallisen jälkeen (hämmästelen täällä ihmisten kykyä hassata rahaa hintoja katsomatta safkaan, mutta ymmärrän myös: hyvä ruoka, parempi mieli – parempi mieli, paremmat diilit) öisen Lontoon kaduille, toikkaroimme Park Lanen jättimäisen kalliiden autokauppojen ohi äänekkäästi nauraen, bongasimme upean australialaismonumentin (josta myös tuhansien nimien joukosta Tampereen – sattumaako, ENPÄ USKO!!) ja lopulta hotelliin.

Jakso Roomaa pikkupöhnässä, ja sitten unien outoon maailmaan.