This is intelligent science fiction? THIS IS SANSHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIN!
>>Arvostelut, Films, General, Scifi | April 26th, 2007 @ 20:37 | by Timo VuorensolaAURINGONPAISTE
Vai että Danny Boyle scifileffan kimpussa? No, tämäpä mielenkiintoista. Shallow Grave on yksiä kovimpia sysimustia komedioita joihin olen törmännyt, Trainspotting erinomainen elokuva kaikilta ansioiltaan ja 28 päivää myöhemmin parhaita tsompparipätkiä aikoihin. Ja kuulemma älykäs scifi-elokuva, tämä Sunshine? Oikea silmäni puristuu hieman kiinnemmäksi, poskipään vetäessä toista suupieltä epäuskoiseen hymyyn ja niskavilloissa tuntuu epämukava kihelmöinti. Älykäs scifi, jos sellainen määritelmä nyt tässä on muodostumassa, kuulostaa paskalta.
Koetan käsitellä elokuvan nopeasti. Otetaan Alien, Event Horizon ja uusi Solaris ja sotketaan niistä pienellä ripauksella teknobabblea jotenkuten kasassa pysyvä tarina – kiitos vaan Alex Garlandille, Beach (se kirja, ei leffa) jää odottelemaan selättäjäänsä. Sitten pyydetään pirun hyvä kuvaaja ja pirun hyvä ohjaaja tekemään elokuvasta hyvä. Eihän sitä kökköä kässäriä näillä eväillä pelasteta, mutta kovasti työtä Boyle ja kumppanit tekevät. Lopputuloksena on poikkeuksellisen hyvin ohjattu, kuvattu ja miksei jopa näyteltykin tieteissössö. Paljon puhuttu älykkyys varmaan on puolen välin paremmalla puolella, kun geneerinen scifipuolijumala hössöttää jotain Taivahisen Taaton kanssa jutteluistaan. Sitten taas mennään, räjähtelee, rytisee, juostaan karkuun avaruuspuvussa ja ilman, hikoillaan, porataan ja piilotellaan. Ei mitään, mitä kentällä ei olisi ollut 80-luvulta lähtien, poislukien Boylen erinomainen ohjaus. Kiitos, mutta ei ihan riitä klassikoksi.
AURINGONLASKU
Sitä vastoin Kauko Röyhkä on erinomainen muusikko. Teenpä vielä tänä vuonna laskelmieni mukaan miljardinnen TRE-HKI-TRE –junamatkan kunniaksi parhaan Kauko Röyhkä –soittolistan. (Olin tällä kertaa Yle Teeman Kinoklubi-ohjelmassa horisemassa pehmoisia, pääsin hehkuttamaan Mulholland Driven erinomaista Diner-kohtausta (paras kohtaus ikinä missään!), marisemaan Sunshinestä ja jorisemaan kaikenlaista mistä varmaan jonakin päivänä joudun vielä tekemään tiliä. Voitte itse todistaa hölinöitäni perjantaina 27.4.07.)
Tässäpä kuitenkin muutama loistava biisi Kauko Röyhkältä, tutustukaahan!
- 50-luvun kerrostalot (Albumi: Elämä ja kuolema)
- Etsijät (Albumi: Etsijät)
- Malagalainen (Albumi: Ihmelapsi)
- Eno ja hänen omatuntonsa (Albumi: Joko – Tai + Mutta Mutta)
- Kaikki rakastaa mua kuin Jeesusta (Albumi: Puiden alle)
- Paha maa (löytyy ainakin albumilta Räyhähenki muistelee)
- Herra Aurinko (Albumi: Sinä olet tähti)
- Auringonlasku (Albumi: Sinä olet tähti)
THIS IS SPARTAAAAAAAAAAAAAAAA!
300 oli mikä oli, mutta ihan veikeästi se on lähtenyt intternettiin leviämään. Tsekatkaa, mikä on hulluutta, ja mikä SPARTAAAAAAAAAAAAAA!
Archives
April 26th, 2007 at 10:13 pm
Kieltämättä aika mielenkiintoinen leffa. Tarina oli mitä oli, mutta jotenkin homma kuitenkin toimi. Huomasi selvästi, että puikoissa oli sama heppu, kuin 28 päivässä. Hiljaisuutta käytettiin tehokeinona tosin ehkä vähän liikaakin. Näyttelijäsuoritukset olivat aika peruskauraa, mutta ainakin omasta mielestäni Cillian Murphy veti roolinsa antaumuksella läpi. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, tosin en ole aivan varma mitä. Johtunee tarinan tasosta. Kuvaus oli kyllä upeaa jälkeä.
SPOILER!
Mieleen jäi etenkin kohtaus, jossa telakoiduttiin Icarus ykköseen ja ruudussa vilahteli parin framen kuvia Icarus ykkösen miehistöstä (?). Ensimmäisen jälkeen oli vähän WTF-fiilis, mutta jälkikäteen ajateltuna toimi ihan ok.
April 26th, 2007 at 11:16 pm
Kerta kiellon päälle:
http://redonpasta.ytmnd.com/
April 27th, 2007 at 11:09 am
Vai että tarina oli mitä oli??!!! Kannattaa katsoa se uudelleen teologisesta näkökulmasta! Alla pätkä O-P Vainion arvostelusta:
“Heti elokuvan ensisekunneilta lähtien aurinkoa kuvataan jumalankaltaisena
oliona, joka on samalla kauhistuttava ja tuhoava, mutta joka vangitsee
ihmisen mielenkiinnon. Elokuvan keskeinen teema onkin auringon jatkuva,
erittäin painostava läsnäolo, joka luodaan taitavasti valon, efektien ja
erittäin matalian bassotaajuuksien avulla. Boyle kertoo kuinka hän halusi
kuvata mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kohtaa ”kaiken luojan”. Osa näkee
tämän luojan henkisenä ja uskonnollisena, osa taas puhtaan fysikaalisena
ilmiönä. Miehistön jäsenet luonnollisesti edustavat erilaisia
lähestymistapoja. Osa haltioituu auringon mysterium tremendum et
fascinansin edessä ja antautuu sen vietäväksi uhraten järkensä ja
henkensä. Aluksessa on huone, josta käsin miehistö voi katsella aurinkoa
suodattimien lävitse (visio beatifica).”
April 27th, 2007 at 12:54 pm
…ja se, että ampuu Jumalaa ydinpommilla saa sen toimimaan niin kuin pitäisikin? First Iraq, then God? Kyllähän tuota kaivettua saa vaikka Bad Boys 2:sta, mutta tiedä sitten oliko se Garlandin perimmäinen tarkoitus… Sitä yleensä pettyy ja yllättyy kun kuulee taiteilijoiden näkemykset omiin töihinsä.
April 27th, 2007 at 4:28 pm
Ja tuossa loput YTMND:n 300-tuotannosta:
http://ytmnd.com/search?q=300tmnd
Fatality! :p
April 28th, 2007 at 12:47 am
[…] blog.starwreck.com[10] (tags: ircchannel:#fsavlnx ircnick:jautero) […]
April 29th, 2007 at 1:42 pm
Timo - EI!!! Ei Sunshinessa ole mitään Irak-teemaa, ja aivan turha koittaa ympätä sellaista tulkintaa jokaiseen jenkki/brittielokuvaan. Eikä käsikirjoittaja Garlandin tarkoitus ole ratkaiseva, jos ohjaaja Boyle on tulkinnallaan syventänyt kässäriä (ks. Kubrickin The Shining).
Suurin osa onto-teologisesta merkityksestä on leffan loppupuolella, joten siitä on vaikea puhua spoilaamatta. Mutta miten itse selität vimman, joka ajoi Icarus I:n miehistön ratkaisuunsa? Entä aluksen kapteenin mielentilan ja tekojen motivaation? Entä Icarus II:n psykoupseerin (moderni pappi!) pakkomielteen auringon voimaan?
Ja lopussa: “Se mitä miehistö piti Jumalana, ei itse asiassa ollutkaan Jumala, vaan epäjumala. Aurinko on vain korkein olento, ja siksi vain osa tätä maailmaa.
Elokuvassa toistetaan kahteen kertaan lausetta: ”me olemme vain tähtipölyä”. Ihminen ja aurinko ovat samaa ainetta – siis yhdenvertaisia. Tämän aurinkojumalan äänen seuraaminen johtaa väkivaltaan ja kuolemaan.”
Onko sillä sitäpaitsi väliä, ovatko tällaiset sfäärit olleet elokuvantekijöiden tarkoituksena? Moderni taide perustuu sanoman tulkinnanvapaudelle. Samalla epäonnistuneet työt eivät tuota reaktiota. Ei minulle ainakaan tullut samanlaisia viboja jostain Alien vs. Predatorista (tai Star Wreckistä;)..
April 29th, 2007 at 7:21 pm
Tehtäköön selväksi, kun se ilmeisestikään tekstistä ei läpi kuultanut, että Irak-viittaus oli sarkasmia.
Toiseksi - hyvä on, voi olla että olet oikeassa että oikeasti tuo minun silmissäni pinnalliselta ja yhdentekevältä humpuukilta vaikuttanut tarina oli todellisuudessa monitasoinen ja oivaltava teologis-ontologinen tutkielma, mutta valitettavasti se viesti ei matkustanut minulle asti ja ne osat jotka matkustivat, eivät osuneet tai muuten innostaneet tulkintoihin.
Itse pidän Sunshineä yhtenä “epäonnistuneena työnä” siinä mielessä, että se ei “tuottanut reaktiota”, kuten itsekin sanot, ja - kuten jälleen sanoit - “sanoman tulkinnanvaraisuuden” vapauden nimissä pidätän oikeuden pysyä kannassani, että sanoma, jos sellainen elokuvassa oli, ei liikuttanut minua.
Toki näin ja luin ja kuulin kaiken mikä elokuvassa sanottiin, mutta ne soivat minun korvissani vaan muutaman ‘vaikeamman’ scifi-kirjan lukeneen nuorisokirjailijan tuunautumiselta tähän maailmaan, eivätkä lainkaan sellaiselta omistautuneelta neroudelta kuin vaikkapa Lem, Clarke tai muut scifin mestarikynäilijät ovat parhaimmillaan tuottaneet.
Voi olla, että ongelma oli myös siinä, että elokuvan tyyli oli väliinsä ‘pohdiskelevaa’ ja väliinsä räimettä, rähinää ja ryntäilyä, ja tasapaino näiden välillä ei löytänyt uriaan niin, että olisin saanut irti haluamaani, halunnut jäädä tulkitsemaan edes elokuvan sanomaa.
Tai sitten olen täysin väärässä, sinä oikeassa ja siltikin aurinko nousee huomenna :)
April 30th, 2007 at 8:26 am
Timo - Peace, ja eläköön tulkinnanvapaus!
Aurinko on onneksi noussut ainakin tänään. Hyvää kirkasta vappua, siis!
November 12th, 2007 at 10:55 am
Viimeinkin kun tämä tuli katsottua, niin täytyy sanoa, että loppuviimeksi se oli varsin epämiellyttävä elokuva. Auringon kuvaus oli toki hieno, mutta muuten leffa jätti kylmäksi.
Harvinaisuutena mainittakoon, että katsojana kiinnitän varsin vähän huomiota näyttelijöiden suorituksiin, mutta tässä tuli Cillian Murphyn osa huomioitua positiivisessa mielessä. Luulenpa, että jos tästä olisi minua miellyttävä elokuva haluttu tehdä, olisi tuossa roolissa ollut huomattavasti toimivampi kiinnekohta kuin auringon pistämien tyyppien höpinöissä.