Transformers
>>Arvostelut | July 3rd, 2007 @ 12:30 | by Jarmo Puskala“There’s a thin line between being a hero and being a memory.” -Optimus Prime
Minulla on pienenä ollut tasan yksi Transformers -lelu, eikä piirretystä ole minkäänlaista muistikuvaa. Mutta koska olen nörtti, niin Transformers -elokuva on pakkokatsottavaa jo ihan isojen robottien takia.
Jättirobottimättöä onkin annosteltu reippaan kokoisella lumikolalla, mutta onneksi ei sen suuremmilla maansiirtovälineillä. Oikeastaan Transformersissa on kaikkea mitä poika voi toivoa ja vähintään riittävästi. Ainoastaan pituutta on Michael Baylle tuttuun tyyliin liikaa. Kuten Pirates of the Caribbeanin jatko-osat, Bad Boys II ja moni muu nykyelokuva, niin Transformers olisi voinut hyvin olla tunnin lyhyempi. Nimenomaan voisi olla, sillä tylsäksi sekään ei ehdi käydä, kyse on enemmän liian isosta karkkipussista.
Leffana Transformers on tämän vuosikymmenen merkkipaalu. Vaikka kyseessä onkin 80-luvun piirretyn uudelleenlämmittely, Transformers on niin tiukasti ajassa kiinni, että 30 vuoden kuluttua siinä riittää niin nostalgoitavaa tämän päivän lapsille kuin tutkittavaa antropologien armeijalle. Oikeastaan koko idea vanhan tv-hutun muuttamisesta jättielokuviksi on itsessään hyvin 2000-lukulainen juttu. Samoin kuin elokuvan asenteet lähi-itää kohtaan ja X-Filesin ajoilta juontuva paranoia salaisista virastoista. Myöskin Yhdysvaltain armeijaa fetisöidään niin parhaina Ronald Raygunin aikoina, sotilaiden ollessa Autobottien kaltaisia suoraselkäisiä suojelijoita ja lasten ystäviä.
Jenkkiarmeijan tekijöille antama tuki näkyy niin asenteina kuin mahtavina maasotakohtauksina. Esimerkiksi ilmatuen kutsuminen taistelukentälle esitetään huomattavasti realistisemmin kuin morsetus. Jos tätä elokuvaa uskotaan, helpoin tapa käyttää 40-vuotiasta radiota morsetukseen on modata siihen ruuvimeisselillä kiinni tietokone ja kirjoittaa lennosta ohjelma joka esittää morsekoodin graafisesti. Mutta mitäpä sen väliä, kun sotakohtauksissa päästään näkemään Hercules C-130 -koneen kylkeen pultattu 105-millinen haupitsi tositoimissa.
Armeijan lisäksi myöskin useat monikansalliset yritykset tuotemerkkeineen esiintyvät elokuvassa positiivisessa valossa. Pisimmän korren vetään General Motors, jonka autot ovat kirjaimellisesti pääosassa. Bumblebee on (tietävämpien kavereiden mukaan) muuttunut piirrettyjen sympaattisesta Kuplasta uudeksi urheiluautoksi. Uusi Camaro onkin varmasti jokaisen pojan (ja aika usean tytön) toivelistalla. Kukapa ei haluaisi urheiluautoa, joka muuttuu jättimiseksi taistelurobotiksi ja on uskollinen kuin paraskin paimenkoira? Myöskin Nokialle on varattu paras tuotesijoittelukohtaus ikinä.
Mikä tekee Transformersista hyvän leffan on se, että kaiken hölmöyden, naiviuden ja typeryyden antaa anteeksi siksi, että se on vain niin kertakaikkisen hauskaa katsottavaa. Loistava kesäleffa ja vuoden paras syy paeta hellettä ilmastoituun saliin. Tätä ei pidä vähätellä, sillä se ei voi olla vahinko. Hyvin pitkälti samat kommentit pätivät jo Bayn ohjaamaan Bad Boys 2:n, joka oli helvetin viihdyttävä leffa vaikkakin sen tunnin verran liian pitkä.
“Heroes never die. I, Optimus Prime, can never be conquered.”
Archives
July 3rd, 2007 at 12:45 pm
Transformers ei ole mikään 80-luvun uudelleenlämmittely, maailmalla se tv-sarja ja lelusto on ollut koko ajan olemassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Transformers_%28fiction%29)
July 5th, 2007 at 7:48 am
Transformers oli naurettava ja ylipitkä uudelleenlämmittely unohdetusta lasten piirretystä, jonka ohjasi yksi tämän vuosikymmenen rasittavimmista ohjaajista, Michael Bay, ja joka oli suunnattu kultakalan muistilla ja MTV-nuorison keskittymiskyvyllä varustetuille jenkkikakaroille. Se pelasi rasistihuumorilla, oli ryyditetty täyteen päälleliimattuja product placementeja ja sen juonen perusrakenteet olivat hevonkukkua. Ja siinä oli jenkkikenraali joka katsoi yläviistoon ja sanoi: “oh my god”. Ihan kuin Hubaveikoilla!
Tästä kaikesta huolimatta Transformers onnistui olemaan aivan yhtä hyvä elokuva toistakymmentä vuotta vanhentuneelle, lihoneelle ja kyynistyneelle minulle kuin sarja oli ollut vuosia sitten. Typeryydet pystyi helposti pehmittelemään mielessä Bayn kehitellessä setuppia kaikessa rauhassa, esitellessä varsin uskottavaa ja hyvin näyteltyä miespäähenkilöä ja naispääosan lihallisia iloja.
Leffa eteni kuin auto kulkee - vaihdettiin jatkuvasti isommalle, kunnes kovempaa ei enää päässyt. Harmi vaan että huippunopeus löytyi vähän puolen välin jälkeen, ja loppu olikin sitten enemmän tai vähemmän pitkästyttävää jenkkipomppuhevin tahdittamaa ääni- ja erikoistehostemuusia.
Eipä silti, hyvillä fiiliksillä teatterista tuli lähdettyä, tosin nolottaa, että jätin käymättä teatterissa katsomassa Lynchin INLAND EMPIREN, mutta tämän ensi-iltaa olin jonottamassa kieli pitkällä. Kyllä nostalgiassa on voimaa.
July 6th, 2007 at 1:17 am
Overein action-elokuva koskaan! Toimii!
July 12th, 2007 at 4:07 pm
Itse en ollut koskaan Transformers-kakara, kun ei ollut niitä skaitsänneleitä, joten en oikein ymmärrä näiden nostalgioiden päälle mitään. Mutta hei - isoja robotteja jotka tappelevat, eikä missään hiton animessa, joten pakkohan tämä oli nähdä. Lukuun ottamatta leffan keskikohdan myötähäpeähuonoa huumoripläjäystä olin kyllä viihdytetty. Mukava nähdä, että leffatekniikka on edennyt jo siihen pisteeseen, että melkein mitä vain voidaan tehdä ilman, että se näyttää erikoisefektiltä.
…mitä Inland Empiren näkemiseen leffassa tulee, älä Timo sure. Säästyit takapenkillä kiimaansa kihiseviltä teineiltä ja vieressä *kuorsaavalta* leffaseuralta, jotka ihan vähän haittasivat leffaan keskittymistä. :> Tästä lähtien alan maksamaan täysin väärästä asiasta, eli menen katsomaan Transformersin kaltaisen efektihutun teatteriin ja hyvät leffat kotona.