Suomalaiset elokuvatuottajat lakkoon

September 3rd, 2007 by Timo Vuorensola

(This is a Finnish post concerning Finnish goverments possibilities to support Finnish filmmaking. In short, it sucks.)

Suomea on kohdannut katastrofi:

Suomalaiset elokuvatuottajat lakkoon
Julkaistu: 11:02
helsingin sanomat

28 kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajaa julisti maanantaina tuotantosulun. Tuottajat aloittavat lakon, koska kulttuuriministeri Stefan Wallin (r) ei ole pitänyt lupaustaan 1,2 miljoonan euron lisäyksestä elokuvien tuotantotukeen.

Tuottajat eivät aio aloittaa uusia elokuvahankkeita, ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuvaa saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen. Tämän vuoden tuotantotuen avulla tehtävät elokuvat tehdään kuitenkin loppuun.

Tuottajien julistuksen ovat allekirjoittaneet muiden muassa Jörn Donner, Aki Kaurismäki, Timo Koivusalo, Auli Mantila, Claes Olsson ja Markus Selin.

(Katastrofi ja katastrofi, Jörkalta nyt ei ole odotettavissa mitään uutta joka tapauksessa, Koivusalo voisi jäädä lakkoon pidemmäksikin aikaa, kuka Auli Mantila, eikös Claes Olsson ole se työkalukauppa ja Markus Selinkin tekee leffoja rapakon tuolle puolen. Ainoa ongelma on Aki, jonka leffantekotahdilla voisi jopa odottaa tekevän vuonna 2008 elokuvan.)

Oli miten hyvänsä, herra Wallinin kusetus 1,2 miljoonan lisätuesta on sen verran syvältä hanurista, että ei hävetä yhtään ettei ole mukana ainakaan toistaiseksi säätiön järjestelmässä, vaan rahoittaa tuotantonsa enemmän tai vähemmän omatoimisesti. Rautataivasta olisi tarkoitus kuitenkin käydä väläyttämässä myös Säätiön suuntaan jossakin vaiheessa, mutta tätä taustaa vasten katsellessa tuen saaminen tuskin kovin helppoa ainakaan on.

Ps. Samuli ei ole lakossa. Itse asiassa kuulimme koko asiasta vasta ko. uutisoinnin kautta :D

Update: Käykää tsekkaamassa myös Hesarin keskustelut aiheesta. Ne ovat, kuten aina, hellyyttäviä.

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

7 Responses to “Suomalaiset elokuvatuottajat lakkoon”

  1. Saruwine says:

    On siellä lakkolaisten listalla jonkun Blind Spotinkin joku Tero Kaukomaa, joka ymmärtääkseni on teidänkin listallanne ihan oikea ihminen.

    Mokomat rikkurit! ;)

  2. Rigi says:

    Pienenä tilastotietona voisi mainita, että Kulttuuriministeri Wallinin mukaan tänä vuonna elokuvan tukemiseen on käytettävissä 17,6 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi, oopperan valtiontuki vuonna 2003 oli 41 miljoonaa euroa.

    Tästä voitaisiin sitten tietysti laskea tukisumma per katsoja…

  3. Masters of Ada says:

    Ei teidän niin paljoa tarvitsekaan lakkoilla kun nämä aikatauluvenähdykset hoitavat senkin homman ihan itsestään. Eli siis elokuun julkaisu siirrettiin ja nyt tuntemattomaan ajankohtaan?

    Vaikka tämä “when it’s done” -juttu on ison maailman muutaman kovan nimen lempilause, niin harvempi projekti voi saada rahoitusta tuolta pohjalta. Jatkuva aikatauluista lipsuminenkin näyttää pahalta.

    Tätä vauhtia tähänkin leffaan menee seitsemän vuotta. Paljonko on jo mennyt? Vai aloitetaanko laskenta vasta siitä kun kuvaukset alkavat? Itse aloittaisin sen siitä kun leffan ideaa aletaan etsimään. Onhan tuokin työ osa elokuvan tekemistä ja aika tärkeäkin vielä.

  4. Timo says:

    Elokuvan tekeminen voidaan jakaa kehittelyyn, esituotantoon, tuotantoon ja jälkituotantoon. Kehittelyllä tarkoitetaan ainakin meidän tapauksessamme sitä, kun elokuvan aihe on päätetty ja elokuvaa aletaan valmistella rahoitettavaan kuntoon. Tämä pitää sisällään mm. käsikirjoituksen ensimmäisen version, mahdollisen budjetin hahmottelun ja päätuotantotiimin kasaamisen – meidän tapauksessamme päätimme vielä tehdä pienen ‘demoreelin’ rahoitustarkoituksiin.

    Tätä vaihetta varten on mahdollista hakea kehittämistukea eri instansseilta, joka myönnetään ja käytetään siis tämän vaiheen rahoittamiseen. Kehittelyvaihe saattaa kestää muutamista kuukausista kymmeniin vuosiin – ja hyvin usein saattaa myös päättyä siihen, että joko elokuva ei saa rahoitusta tai tekijä menettää mielenkiintonsa, eikä tätä voida laskea osaksi elokuvan varsinaista tuotantoaikataulua.

    Kehittelyvaiheen aikana viivästykset, venähdykset ja dramaattiset muutokset elokuvan runkoon ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus – ja toisaalta, miksei näin olisikin? Lähtökohtaisesti kehittelyvaihe on aikatauluton ajanjakso, ja sen voima on juuri siinä, että tekijöillä on tänä aikana mahdollisuus käyttää ideansa ja ideoidensa kehittelyyn juuri niin pitkään kuin ne vaativat, että muodostuvat konkreettisiksi. Näin voikin sanoa, että kehittely/valmisteluvaihe valmistuu aina vasta silloin, kun se on valmis. Kehittelyvaiheen aikana määritellään itse tuotanto ja sen aikataulut, joten on mahdotonta odottaa, että kehittelyvaihe itse olisi aikataulutettavissa – ainakaan mitenkään kovin pitävästi. On toki mahdollista, että tekijätiimi asettaa tavotteita kehittelyvaiheen loppuunviemiseen, mutta niin kauan kun kyse ei ole rahoitetusta elokuvahankkeesta, aikataulut ovat ensimmäinen liikkuva osa taiteellisen kokonaiskuvan muodostamisen edellä.

    Toinen merkittävä asia, mitä usein kehittelyvaiheen aikana – etenkin loppupuolella – tuotantopuolella tapahtuu on valmistuvan idean rahoittaminen, joka pitää sisällään koko elokuvatuotannon perusrahoituksen. Viimeistään rahoitusvaihe asettaa liki mahdottomaksi kehittely/valmistelu/rahoitusvaiheen varman arvioinnin, sillä suurin osa asioista riippuu muista kuin elokuvantekijöistä – rahoittajatahot ovat itsepäisiä, usein myös byrokraattisia, epävarmoja ja kiireisiä, ja heidän ajatuksensa ja toimensa perustuvat lähinnä planeettojen liikkeisiin ja tähtien asentoihin. Ei ole suinkaan tavatonta, että rahoitusvaihe viivästyttää koko tuotantoa vuosikausia (kuten mm. Mannerheim-elokuvalle kuuluu käyneen). Meillä on toistaiseksi tällä suunnalla ollut varsin nopea tahti, mutta kaikki voi tyssätä yllättäviin esteisiin – kuka tietää, mitä seuraamuksia mahdollisesti pitkäksi venyvällä lakolla on Rautataivaan sille puolelle, joka elokuvan rahoituksen kanssa työskentelee aktiivismmin (Tero Kaukomaa / Blind Spot).

    Jos tähän mennessä on vielä ollut epäselvää, niin kerrottakoon, että elokuvamme on parhaillaan kehittely/valmistelu/rahoitusvaiheessa, jolloin siis aikataulut ovat epävarmin muuttuja. Siksipä uskallan väittää, että liki väistämättömät aikatauluvenähdykset ovat enemmänkin luonnonlaki kuin huonoa organisointia – teemme parhaillaan jotakin, jota emme ole koskaan aikaisemmin tehneet (HD-tasoista CGI:tä, jonka olisi tarkoitus ylittää aikaisemmat saavutuksemme), ja opimme parhaillaan kovaa kyytiä, että voimme lopulta viedä elokuvan tuotannon aikatauluissa kunnialla läpi.

    Tilannehan muuttuu dramaattisesti, kun kymmeniä tuhansia euroja maksavat kuvauspäivät ja satoja tuhansia maksava tehosteryhmä ovat aikatauluissa – niitä noudetatetaan, ja niiden noudattaminen on etenkin tuotantotasolla kaikkein tärkein asia. Se on sitten esituotanto-, tuotanto- ja jälkituotantovaihetta, jossa emme vielä ole.

    Siispä suurin virheemme on ollut kyvyttömyytemme pitää suumme suljettuna aikatauluista, joita emme millään joka tapauksessa olisi kykeneviä arvailemaan. Mutta samalla tavalla kuin uusien tuotannollisten vaatimusten kohdalla käy, myös tällä saralla opimme parhaillaan.

    Syy, jonka takia kehittelyvaiheen hankaluuksista hyvin harovin kuullaan on se, että nämä ovat perinteisesti tuotannossa kausia, jolloin elokuvasta ei hiiskuta sanaakaan – mitä nyt joistakin valuu tietoa julkisuuteen, muttei elokuvantekijöiden toimesta. Tässä suhteessa olemme tehneet tietoisen valinnan ja kääntäneet kelkkamme totaalisesti – me haluamme olla avoimia kaiken suhteen teidän, leffoistamme kiinnostuneiden kanssa. Siksi halusimme päästää teidät mukaan tuotantoomme ihan alkuvaiheista lähtien, ja kertoa teille kaikki ne hankaluudet, ongelmat, vaikeudet ja sudenkuopat joihin kompuroimme matkallamme. Toisaalta, haluamme myös kertoa – ja toivon mukaan myös tulevaisuudessa jakaa – kanssanne sen onnistumisen tunteen, joka hyvin uniikisti muodostuu jättimäisen hankkeen – oli kyseessä sitten talonrakennus, tieteellinen tutkimus, kirjoitustyö tai elokuvantekoprosessi – valmistuessa pala palalta ja lopulta päätyessä ulos ihmisten saataville.

    Tämä on osa “filosofiaamme”, jos sitä siksi haluaa kutsua – haluamme, että te, elokuvistamme, elokuvanteosta tai muuten vaan kuunatseista, scifistä ja hurtista huumorista kiinnostuneet voitte osallistua elokuvantekoon sen alkusykäyksestä lähtien aina valmistumiseen – ja siitä eteenkinpäin. Se ei tarkoita aina onnistumista ja ruusuilla tanssimista – me olemme edelleenkin nuoria, innokkaita ja toivon mukaan myös taitavia, mutta ah-niin-kokemattomia elokuvantekijöitä, emmekä väitä osaavamme kaikkea täydellisesti. Star Wreck koulutti meitä monella saralla, mutta moni asia on edelleen yhtä pimeän peitossa meille kuin niistä teille, jotka ette elokuva-alaa tunne lainkaan.

    Suokaa siis meille mahdollisuus virhearviointeihin silloin, kun niihin on meillä varaa, niin me päästämme teidät nauttimaan jättimäisen elokuvatuotannon palapelin kokoamisen riemusta – joko lukijana, kommentoijana tai peräti sisällöntuottajana. Yhtä kaikki, meillä on kaikilla edessä aikamoinen vuori ongelmia ylitettävänä, ja yhden demon viivästyminen muutamalla kuukaudella valmistumisvaiheessa on lopultakin varmasti pienimmästä päästä.

    Timo.

  5. Masters of Ada says:

    Myöhästely on synti, mutta synti ei ole ongelma jos siihen saadaan korjaus. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että on ikävää ja todella harmillista jos arvioidusta aikataulusta livetään. Se ei kuitenkaan ole ongelma, jos asianosaisille kerrotaan miksi näin kävi ja mikä on seuraava etappi johon tähdätään. Käsittääkseni yhteisöllisessä elokuvanteossa nämä etapit ovat vielä tavallistakin tärkeämpiä koska niiden avulla voidaan hahmottaa sitä mitä tapahtuu ja missä mennään.

    Sen sijaan “kun se on valmis” -aikataulutukseen siirtyminen kertoo siitä, että se edellisestä elokuvastanne tuttu mopo on lähtenuyt käsistä eikä ryhmä enää yritäkään asettaa tavotteita joissa pysyttäisiin. Tietenkin teillä voi olla ja varmasti onkin talon sisäisiä kiintopisteitä, mutta nyt puhutaankin tästä uudesta tavasta tehdä elokuvaa nettiyhteisön avulla.

    Moni ikuisuusprojekti on menettänyt uskottavuutensa siinä vaiheessa kun ollaan siirrytty tuohon aikataulutukseen. Sen sijaan uusia jopa siirtyviä aikatauluja asettavat tekijät ovat säilyttäneet uskottavuutensa melko hyvin. Muutama rakki räksyttänee kun etappi asetetaan uuteen kohtaan, mutta mitä sitten? Siellä se uusi kiintotähti loistaa ja siihen päästään jos mitään erityisen yllättävää ei satu. Jos ja kun sattuu, sitten aikataulutetaan uudelleen.

    Mahdollisuus virhearviointeihin suodaan myös teille oikein mielellään. Mutta jos te piiloudutte kunseontehdyn taakse, tämä onkin harmillisempaa.

    Miltä muuten tuntuu; valmistuuko Rautataivas nopeammin kuin Pirkinning kuten joskus toivoitte vai laitatteko sen valmistumaan siirtämällä aloituspistettä? :)

    Tuossa viimeisessä en ollut nyt ihan tosissani, mutta kuitenkin.

  6. Timo says:

    Luulen, että puhumme nyt kahdesta eri asiasta.

    Toistonkin uhalla sanottakoon, että olemme edelleenkin valmistelu/kehittely/rahoitusvaiheessa, jonka aikana aikatauluttaminen on jos nyt ei mahdotonta niin ainakin äärimmäisen vaikeaa ja perustuu täysin mutu-tuntumaan. Valmisteluvaihe on aina, jokaisen elokuvantekijän tapauksessa valmis vasta “kunseontehty”. Virheemme oli yrittää aikatauluttaa mutu-tuntumalta aikaa, jota on *mahdoton aikatauluttaa*.

    Me emme piiloudu “kunseontehdyn” taakse, vaan toteamme väistämättömän faktan (joka olisi pitänyt todeta jo heti, kun julkistimme tekevämme yhtään mitään millään saralla).

    On hyvä huomata, että siirtyessämme vaiheeseen, jolloin minkäänlainen aikataulujen määrittely on mahdollista – siis esituotantoon – tuottajien ensisijainen tehtävä on huolehtia, että työryhmä pysyy näissä aikatauluissa, ja ohjaajan tehtävä on huolehtia, että annetuissa puitteissa kukin taho tekee mahdollisimman hyvää, yhtenäistä jälkeä. Mutta – edelleenkin, toistonkin uhalla – emme ole vielä siinä vaiheessa. Nyt käytämme kaiken mahdollisen ajan, että kehittelemästämme elokuvasta voisi jonakin päivänä tulla rahoitettava, castattava ja tuotettava – ja myös tätä myöten aikataulutettava – elokuva. Ja tämä valmisteluvaihe kestää niin kauan kun se kestää.

    Totta kai toivon, että selviämme tästä vaiheesta vuoden sisään – onhan elokuvaa jo enemmän tai vähemmän kehitelty puolisentoista vuotta – mutta vielä kun se on mahdollista, pidän huolen että yksikään aikataulu ei tule estämään elokuvamme kehitystä loistavaksi paketiksi. Kukapa tietää, kauanko käsikirjoitusta joudutaan viilaamaan? Ei ole lainkaan tavatonta, että käsikirjoittaja hieroo kässäriä useitakin vuosia, kunnes se on oikeasti hyvässä kunnossa. Rahoituksesta jo puhuinkin, kuten myös muusta valmistelutyöstä. Pihkura, kuka tietää vaikka päätämme tehdä jonkun muun elokuvan sinä aikana kun Rautataivas porisee hellalla?

    Kaikki on edelleen avoinna. Tämä ikuisuusprojekti ei ole vielä edes alkanut :)

    Timo.

  7. Masters of Ada says:

    Mututuntumasta on vaikeaa päästä näppituntumaan jonka jälkeen kokenut ihminen siirtyy joskus osaamiseen jos aikataulutusta ei tee ollenkaan. Ei etappien tarvitse kertoa sitä milloin esimerkiksi käsikirjoitus on valmis. Eikä välttämättä edes sitä, milloin teaser on julkaisukunnossa vaikka periaatteessa sen arvioiminen onkin jo hieman helpompaa kuin mahdoton. Tuonkin voi jakaa osatekijöihinsä joista viimeisillä osilla ei tarvitse olla edes täsmällistä aikaa.

    Tuotantovaiheen aikataulutusta silmälläpitäen on hyvä harjoitella aikataulutusta. Tekemällä oppii ja virheistä varsinkin. Tuohan on oikeastaan projektien vetämisen perusta, se aikataulutus eikä sen sisäänajoaikaa pitäisi aliarvioida vaikka se onkin vaikeaa. Hyppäys jossain vaiheessa kiinteisiin aikatauluihin, joista lipsuminen aiheuttaa pienen närän sijaan oikeita massiivisia ongelmia niin rahoituksen kuin mahdollisten resurssien saannin suhteen on, melko suuri loikka. Sitä ei voi helpottaa oikeastaan millään muulla kuin harjoittelemalla ja se taas on juuri sitä aikataulutusta joka opitaan vähemmän aikataulukriittisessä vaiheessa.

    Virheistä oppii.