Kollektiivista kyberpunkkia: Horsma Rakkaalle.

October 15th, 2007 by Jarmo Puskala

(This is a collective story synopsis based on ideas from the people at our lecture in Stadia today. It’s in Finnish – and it’s crap so don’t worry.)

Kävimme tänään Stadiassa luennoimassa yhteisöllisestä elokuvanteosta, Wreckistä, Rautataivaasta ja muusta sellaisesta. Pitkästä aikaa teimme myöskin yhteisöllisen elokuvasynopsiksen, joka siis tarkoittaa sitä, että yleisöltä kysellään ideoita ja niistä kasataan sitten vartissa jokin enemmän tai (yleensä) vähemmän koherentti synopsis. Tällä kertaa lopputuloksena oli kevyesti kyberpunkahtava/filmnoirahtava tarina kovaksikeitetystä tekoälypoliisista:

Horsma rakkalle.

Vuonna 2099 data on korvannut rahan internetin valuuttana, rikas yläluokka hallitsee Sisältöä, jolla voi ostaa mitä tahansa. Elokuvalla maksat pizzan, kymmenen tuntia erotiikkaa maksaa kuukauden vuokran. Musta pörssi rehottaa. Tekoälyt ovat jokapäiväisiä, mutta maailma on vaarallinen paikka ja tulevaisuudessa tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmiset ja kodinkoneet ovat kaikki samaa petollista paskaa.

Irwin Volkswagen on kovaksikeitetty poliisiauto Itä-Helsingistä, tarkemmin ottaen komisario Lahden rikospoliisissa. Irwinin vaimo on perhepäivähoitaja Liisa Mäkelä, melkoisen lihaisa saalis koppiautolle. Mutta kukaan ei ole täydellinen, Liisa on varsin viinaan menevä nainen ja Irwinin viipyessä pitkillä partiokierroksilla on ehtinyt kasvattaa melkoisen velan eräälle mustan pörssin datakauppiaalle. Maksaakseen velkansa Liisa kopioi Irwinin työssään nauhoittamia poliisivideoita – takaa-ajoja, ampumisia, jopa muutaman ylinopeussakon, jotka kuitattiin luonnossa konttoriosassa…

Pian samaisen datakauppiaan runneltu ruumis löytyy Merihaan rannasta. Irwin väittää, ettei tiedä asiasta mitään, mutta menettää poliisimerkkinsä ja pidätetään virastaan, kun piraattisivustoille leviää Turvakamera Tapio Securitaksen nauhoitus, joka näyttää Irwinin peruuttavan uudestaan ja uudestaan maassa makaavan datakauppiaan yli.

Irwin, jonka elämä on syöksykierteessä, ajaa konttorilta suoraan Merihakaan kovistelemaan Turvakameraa. Tavallinen tarina olisi, että joku surkea kameranretku yrittää lavastaa taas tuhota yhden melkein rehellisen poliisin uran, sitä on nähty. Tämä turvakamera ei kuitenkaan laula, ei edes Irwinin peruutettua tämän tolpan 20 asteen kulmaan. Se huutaan vaan Irwinin menettäneen tekoälynsä ja esittää uudestaan samaa nauhaa, jolla Irwin runnoo maassa makaavaa datakauppiasta..

Lähes vakuuttuneena omasta mielenvikaisuudestaan Irwin ajaa lähiräkälään hukuttamaan murheensa bioetanoliin. Siellä hän saa kuitenkin puhelun ystävältään Ylikomissaario Ford Mondeolta, joka kertoo viimeisimmän piraattisatamaan tehdyssä ratsiassa löytyneen Irwinin videoita. Jokin ei ole kohdallaan. Irwinin epäilykset heräävät ja hän palaa kotiin ja löytää vaimon pakkaamassa tavaroitaan vieraaseen mustaan limusiiniin. Vihastuksissaan humalainen Irwin iskee vaimoaan ovella ja vieras auto pakenee paikalta.

Itkuinen Liisa vakuuttaa, ettei asiat ole niin kuin Irwin luulee, hän rakastaa Irwiniä liikaa ollakseen tämän kanssa. Hän on vain juoppo vanha lihasäkki joka kopio Irwinin tiedostoja tämän nukkuessa. Irwin on viimeisiä suoraselkäisiä autoja koko kaupungissa, hän ansaitsee parempaa. Siksi Liisan täytyy lähteä, ettei hän satuttaisi Irwiniä enää enempää. Irwin on raivoissaan, hänen elämänsä on murusina, hänet ollaan tuomitsemassa murhasta ja päästyään vankilasta hän on liian vanha ja ruosteinen muuhun kuin koulutaksiksi Ivaloon.

Tällöin vieras limosiini palaa renkaat kirskuen paikalle. Sisältä purkautuu joukko asentajia ja Tapio Securitas, linssi tummana Irwinin kovisteluista. Turvakamera alkaa huutaa että hän tiesi ettei hänen pitäisi luottaa Liisaan, täällä hän on miehensä etuistuimella vaikka heidän pitäisi olla lautalla matkalla Ruotsiin, aloittamaan uutta elämää yhdessä.

Koko synkkä vyyhti paljastuu Irwinille. Yönä jolloin datakauppiaanretku kuoli, Liisa oli hypännyt rattiin, ohittanut Irwinin ajoneston ja sopinut tapaamisen kauppiaan kanssa Tapio Securitaksen kortteliin. Sen piti olla täydellinen rikos, anonyymi yliajo joita kaupungissa tapahtuu joka päivä. Tapion piti olla silloin pois päältä – mutta tämä ei ollut voinut vastustaa ostovoimaista snuff-videota, vaan maksoi sillä asennuksensa ruotsinlaivan saunaosastolle.

Irwin karjuu Liisan käyttäneen häntä kuin esinettä, tehneen hänestä tappajan. Liisa itkee ja pyytää anteeksiantoa, mutta Irwin iskee kauko-ohjaimen nappia ja sulkee talon ovet ja ilmastoinnin. Tämän jälkeen hän lukitsee ovensa ja kaasuttaa.

Ruutu menee mustaksi dieselin savusta ja sen hälvennettyä näemme Liisan makaamassa kuolleena maassa yliajetun turvakameran vieressä. Keravalaisella teollisuusalueella Irwin kaasutta kohti yhtä viimeisistä vartioimattomista tasoristeyksistä. Tavarajuna lähestyy ja soittaa pilliään, mutta on selvää ettei Irwin aio pysähtyä.

Kuulemme vääntyvän metallin kirskuvan ja ruutu menee mustaksi.

THE END

Täytyy kehua, että Stadian porukalla oli muutamia niin loistavia ideoita, ettei niitä edes kehdannut pistää pikasynopsikseen. Jos sen nanovirusidean heittäjä satut lukemaan tätä blogia, niin hus novellia kirjoittamaan – siitä tulisi helvetin hienoa hc-scifiä.

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

5 Responses to “Kollektiivista kyberpunkkia: Horsma Rakkaalle.”

  1. Samppa says:

    Kovin Raidmainen tunnelma tuossa.

  2. Crusader says:

    Aivan loistava Synopsis :D “Have you lost your arficial mind???!” :)

  3. Crusader says:

    niin siis artificial

  4. Ukkonen says:

    Haha, Riemukupla kohtaa Blade Runnerin :P

  5. David says:

    NAZI lost the war since 1945. Why still remember the losers? Now you are losing too.