Avoin kirje ministeri Stefan Wallinille

May 25th, 2010 by Kollektiivi

(English)

Luimme tänään huolestuneena kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin tiedotteen, jossa kerrottiin uusista toimista nettipiratismin vastatoimien tehostamisesta. Allekirjoittaneet ovat itse työskennelleet luovilla aloilla suurimman osan vuosituhannesta ja osa heistä on tienannut elantonsa pääasiassa tekijänoikeuskorvauksista, joten artistin ja hänen tukijoukkojensa toimeentulo ei ole mikään abstrakti ja etäinen asia, vaan arkipäivän ero siinä, onko leivän päällä metwurstia vai pelkkä ylähuuli.

Silti tämä uusin isku piratismia vastaan sai aikaan hyvin voimakkaan “ei näin” -reaktion. Tässä tuhlataan nyt aikaa ja rahaa niin artistien kuin mediateollisuuden kannalta suorastaan haitalliseen tuulimyllyjä vastaan taisteluun.

Laillisen nettikaupan tukeminen

Tiedotteessa oli ehkä yksi totuuden siemen:

Tiedot osoittavat, että sähköisen luovien sisältöjen kaupankäynnin edellytykset Suomessa eivät ole kunnossa.

Mikäli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyiset lailliset nettikaupat ovat etenkin videosisällön puolella täysin surkeita, eivätkä vastaa kuluttajien tarpeisiin, tämä pitää paikkansa. Semminkin allekirjoittaneita ihmetyttää, miksi tuhlata aikaa, vaivaa ja rahaa tehottomaan piratismin vastaiseen taisteluun, kun sama vaiva voitaisiin laittaa laillisen latauskaupan kehittämiseen ja tukemiseen. Nyt ollaan tuomassa lainsäädäntöön mahdollisuutta nettiliikenteen laajamittaiseen urkkimiseen ja pyritään antamaan viranomaisvaltuuksia yksityisille kaupallisille tahoille. Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?

Kulttuuriministerin, mediateollisuuden sekä tekijänoikeusjärjestöjen ykkösprioriteettina tulisi olla laillisen nettikaupan tukeminen niin taloudellisesti kuin lainsäädännön puolelta.

Musiikkibisneksessä ja videopelien puolella nettilevitykseen on herätty ja käyttökelpoisia laillisia vaihtoehtoja löytyy – ja ihmiset ovat siirtyneet niitä myös innolla käyttämään. Elokuvien ja TV-sarjojen puolella tilanne on vielä täysin lapsenkengissään. Tässä tulee vastaan myös nuorten kuluttajien ja etenkin vanhempien päättäjien välinen teknologinen kuilu. Tekniset edellytykset niin elokuvien, musiikin kuin TV-sarjojen nettilevitykseen olivat olemassa jo vuosituhannen vaihteessa, mutta niitä ei teollisuuden puolella ymmärretty eikä haluttu ottaa käyttöön – eikä nettimaailman realiteetteja ymmärretä hallitustasolla vieläkään. Aktiiviset netinkäyttäjät oppivat nopeasti käyttämään verkkoa viihteen hankkimiseen – sekä sen, että mediasisällön hankkiminen laillisesti oli hankalaa ja vaivalloista, laiton puolestaan helppoa, ja vielä tietysti ilmaista.

Myös Suomessa on tarjolla joukko netissä toimivia videovuokraamoja, joista suurin osa on kuluttajan kannalta tavalla tai toisella hyvin hankalakäyttöisiä – tai viimeistään niiden perimät hinnat ovat täysin kohtuuttomia. Vaikka muut seikat olisivatkin kunnossa, viimeistään palvelun valikoima on niin huono, että se kalpenee keskimääräisen elokuvaharrastajan DVD-hyllylle.

Mikä on tämän vaihtoehto? Laittomat palvelut, josta elokuvan saa ladattua HD-tasoisena muutamassa minuutissa ja sitä voi katsella juuri sillä laitteella, kuin kuluttajaa huvittaa. Lailliset palvelut rampautetaan DRM-käyttörajoitteilla, jotka eivät käytännössä haittaa millään tavalla piraattien toimintaa, mutta vaikeuttavat lainkuuliaisten kuluttajien elämää merkittävästi. Musiikkipuolella tästä on päästy jo eroon, mutta elokuvapuolella ollaan toistamassa tismalleen samat virheet.

Allekirjoittaneista tätä asiaa käsitteli Timo Vuorensola viimeisimmässä Yle-kolumnissaan “Piratismi pelastaa elokuvan“.

Kuluttajien vastainen sota

Useat riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että netistä laittomasti lataavat henkilöt myös kuluttavat mediasisältöön enemmän rahaa kuin ne, jotka eivät lataamista harrasta – jopa kymmenkertaisen määrän. Myös käsitys nettilataajasta “kaikki mulle heti nyt ilmaiseksi” -teinipiraattina on mustavalkoinen yliyksinkertaistus, kätevä olkiukko ja mielikuvitushahmo, jota vastaan on helppo taistella. Tottakai jossain Gaussin käyrän hyvin terävässä päässä ovat nämä fanaatikot, jotka toitottavat, etteivät he halua koskaan maksaa mistään mitään. Suurin osa heistä kuitenkin kasvaa isoksi, hommaa työpaikan ja ryhtyy kuluttamaan rahojaan siihen mediasisältöön, johon nuorena tutustui. Nettilataamista harrastavat nuorten lisäksi ihan tavalliset perheenisät ja -äidit, ja se on monille paras tapa tutustua uuteen musiikkiin, sarjakuviin, elokuviin ja muuhun materiaaliin, josta sitten myös maksetaan. Ihmiset haluavat tukea suosikkiartistejaan.

Piratismin vastainen sota tässä muodossaan on sotaa kuluttajia vastaan.

Nykyisin mediateollisuus vainoaa aktiivisesti parasta ja innokkainta kuluttajasektoriaan. Tätä sotaa käydään pilaamalla nuorten ihmisten elämä täysin kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla, joiden perusteet on useaan kertaan kyseenalaistettu. Laskutavan pohjana on useimmiten se, että jokainen ladattu teoskopio (tai pieni teostiedoston osa!) katsotaan menetetyksi myynniksi, jossa ei ole järjen hiventäkään. Huomiotta jätetään myös ihmisten ostovoiman vaihtelu talouden heilahtelun mukaan, levymyynnin siirtyminen esimerkiksi digitaaliseksi myynniksi, tai se fakta, että ihmisten rahoista kilpailee yhä laajempi kirjo viihdetuotteita.

Tekijänoikeusjärjestöjen esittämien lukujen epäilyttävyys alkaa valjeta myös kuluttajille, ainakin sen mukaan, mitä voi päätellä julkisesta keskustelusta esimerkiksi lehtien uutispalstoilla. Siinä missä pari vuotta sitten tällaisen uutisen kommenteissa olisi ollut 20 laittoman kopioinnin vastustajaa yhtä piratismimyönteistä kohden, suhdeluku on nyt päin vastoin.

Koko piratismisodan suurin tragedia on se, että teollisuus on kasvattanut kokonaisen sukupolven kuluttajia, jotka näkevät mediateollisuuden tyrannina, dinosauruksena ja vihollisena, jota on ihan ok vastustaa. Kuluttajia kielletään hankkimasta luvattomasti materiaalia netissä, mutta sitä ei kuitenkaan tarjota millään läheskään yhtä kätevällä laillisella tavalla, ei ilmaiseksi eikä rahaa vastaan. Surullisinta tämä on sikäli, että tähän huonoon valoon ovat joutuneet mediafirmojen ja tekijänoikeuslobbyn imussa myös artistit, jotka tilanteessa ovat kuluttajan ohella se toinen kärsivä osapuoli.

Sotiminen kuluttajia vastaan vääristellyillä tilastoilla ja hassuilla hahmoilla ei ole nyt se, miten tätä tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan. Älkää nyt hyvänen aika pahentako asiaa enää lähtemällä kyttäämään ihmisten yksityistä nettiliikennettä. Mediateollisuuden pitäisi tehdä rankka imagokorjaus ja esiintyä kuluttajien silmissä kannustavana hyviksenä. Siinä tällainen tuulesta temmatuilla tilastoilla syyllistäminen ja uhkailukirjeiden lähettely ihmisten koteihin eivät todellakaan auta.

Laillisen kaupan edellytykset kuntoon

Luovan alan työntekijöinä ja kulttuuriharrastajina me allekirjoittaneet vaadimme Stefan Wallinia kulttuuriministerin roolissaan siirtämään painopisteen pois kuluttajien vainoamisesta ja keskittymään kuluttajien ja artistien kannalta toimivan, reilun ja valikoimaltaan laajan digitaalisen nettikaupan kehittämiseen. Hallituksen tulisi tehdä tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön kannalta kaikenlaisen materiaalin nettimyynnistä niin helppoa kuin mahdollista, sekä pyrkiä kaikin keinoin houkuttelemaan myös ulkomaiset suuret mediafirmat tarjoamaan verkkokauppojaan Suomen alueella, suomalaisille kuluttajille. Tekijänoikeusjärjestöihin tällä saralla ei voi luottaa, sillä niiden toimintatapa näyttää olevan laskuttaa lyhytnäköisesti kuoliaaksi jokainen uusi innovaatio, joka pitkällä tähtäimellä toisi heille merkittäviä tuloja.

Toimimalla näin edistetään kulttuuria, turvataan sekä tekijöiden että heidän tukijoidensa toimeentulo, ja lähdetään purkamaan etenkin nuorten kuluttajien ja mediabisneksen tulehtunutta suhdetta – ei vainoamalla ja haastamalla oikeuteen innokkaimpia median kuluttajia.

Tässä pelleillään nyt hyvin konkreettisella tavalla meidän nykyisen sekä tulevan elinkeinomme parissa.

Janos Honkonen
Timo Vuorensola
Jarmo Puskala
Pekka Ollula

Päivitys 2.5.2010: Kulttuuriministeri Wallinin vastaus löytyy kommenteista.


(For our English speaking readers: This post is in Finnish, an open letter to Finland’s minister of culture, who is ramping up anti-piracy initiatives in a way we find destructive to the media business.)

  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • Reddit
  • MySpace
  • Tumblr
  • del.icio.us

86 Responses to “Avoin kirje ministeri Stefan Wallinille”

  1. juhis says:

    Todella hyvä järkevä kirje! Toivottavasti asiasta päättäjät vaivautuvat lukemaan ja kykenevät ymmärtämään nämä asiat realistisesti ja toimimaan järkevästi.
    Itse haaveilen modernista kulttuurisivistysvaltiosta, jossa olisi verorahoilla ylläpidetty “nettikirjasto” josta voisi helposti saada esim. vanhoja elokuva-, TV-sarjoja, kirja- ja musiikkiklassikoita. Siinäpä olisi kulttuuriministeriltä vuosisadan kulttuuriteko!
    Lisäksi tietty nettikaupoja ja -vuokraamoita, joista voisi ostaa kohtuuhinnalla nopeasti ja helpposti teknisesti korkealaatuisia tuotteita.

  2. Antti Laine says:

    Yläpuolella kirjoituksen väitetään olevan asiaa, mutta en kyennyt sitä omasilmäisesti todentamaan, kun jumituin miettimään, mikä mahtaa olla se semminki, jonka sedät ovat allekirjoittaneet. :(

  3. Allekirjoitan täysin,
    Myönnän lataavani elokuvani ja sarjat teräväpiirtona netistä, mutta ostan myös hyvät leffat ja sarja dvd:t hyllyyni.

    Minulla oli ennen noin 900 gigatavun mp3/flac arkisto, täydet diskografiat jokaiselta kuuntelemaltani artistilta. Kun Spotify julkaistiin ostin vuoden käyttölisenssin (halpahan se on) ja sain 900 gigatavua lisätilaa muulle kovalevyn täyttelle.

    ts. Minun mp3 lataaminen loppui seinään kun järkevän hintainen vaihtoehto löytyi.

  4. Jos joku sattui kuuntelemaan, rupattelin aiheesta juuri YleX Tänään -lähetyksessä, joka tulee Yle Areenalle hieman myöhemmin. Ministeri Wallin ei ole meille suoraan mitään vastannut, mutta Ylen sihteerin kautta tuli suunnilleen viesti “Kaikkeen en ehdi vastata, mutta kirjoittakaa lisää!”

    Noh, kuten lähetyksessäkin kehotin, kannattaa sitten varmaan kirjoittaa lisää. Wallinin sähköposti löytyy sivustolta http://www.minedu.fi/ ja sinne olisi varmaan hyvä laittaa asiallista palautetta siitä, miltä idea näistä varoituskirjeistä oikein vaikuttaa.

  5. Mika says:

    Asiaa! Tsekatkaapa huvikseen miten gramex/teosto rokottaa deejiitä nykytekniikan käytöstä!

  6. Lähetin juuri oman yhteydenottoni Opetus- ja kulttuuriministeriöön. Kopioin sen tekstin alle, jos se vaikka inspiroisi muita tekemään samoin.

    Hyvä kulttuuriministeri Wallin,
    luin huolestuneena tiedotteen aikeistanne tehostaa toimia internetissä toimivaa piratismia vastaan. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta toimintatapa on vanhentunut ja väärä. Elokuva- ja teatterialalla itsekin toimivana henkilönä otan tekijänoikeuskysymyksen hyvin vakavasti, mutta tällainen, tekijänoikeusjärjestöjenkin ajama toiminta muistuttaa ennemmin suojelurahan keruuta kuin kulttuuritoiminnan tukemista. Yksityisenä veronmaksajana puolestaan en halua nähdä verorahojeni menevän tuulimyllyjen vastaiseen taisteluun, jota internetin valvonta- ja sensuuriyritykset väistämättä ovat. Haluan toimivia, laillisia palveluja vaihtoehdoksi lähteiltään epämääräiselle piraattimateriaalille.
    Tämä on Teille näin vaalien alla erinomainen tilaisuus osoittaa olevanne ajan tasalla sekä kansalaisten, ei lobbaajien asialla.

  7. Itse joskus mietin että esim TPB:tä vastaan voisi oikeasti toimia se jos median luoja loisi OMAN torrent-tiedoston, jota voisi sitten ostaa rahalla. (ja hei, aina olisi torrent jossa olisi ainakin yksi seed sitten!)

    Tämän copyrightatun torrentin jakaminen OLISI sitten oikeasti laitonta, ja _samankaltaisen_ seedin luominen saattaisi jopa olla laskettavissa plagioinniksi tai jotain… mutta se menee asian sivu.

  8. Teemu Vilen says:

    Erinomainen kirje ja mainio haastattelu Janos :) Oma vastine Wallinille menee tyon alle.

    Tietysti hiukan epailyttaa kauanko kestaa ennenkuin valtavirran politiikassa on tapahtunut riittavasti sukupolvenvaihdosta jotta viihdeteollisuuden siirtyma tuotteista ja myytavista bitinpaloista palveluiksi, ja edelleen kokemuksiksi hahmottuu – ja rahan, ajan ja oikeuksien haaskaaminen tekijanoikeusjarjestojen painostuksesta loppuu.

  9. Mikko Keski-Heroja says:

    Pitkälti asiallista tekstiä.

    Mielestäni elokuvayhtiöt voisivat jatkuvan uhkailun ja marisemisen sijaan alkaa laittamaan enemmän tekstityksiä elokuviensa ja sarjojensa medioille. Koska medioille on kerran usein määrätty joku aluekoodi (R1, R2…), joten mielestäni useimmat elokuvayhtiöt voisivat ottaa siitäkin pahasta edes jonkin hyödyn ja petrata medioidensa tekstitystarjonnan kattamaan koko kyseisen alueen maiden kielet.

    Koska tekstitystarjonta on nykyisin mikä on, käy usein niin että suomenkielellä tekstitettyjä medioita ei joistakin sarjoista tai elokuvista enää saa (tai usein ole saanutkaan), vaikka jollakin naapurimaalla tällä R2-alueella onkin sama sarja/leffa myynnissä (ilman suomalaisia tekstejä). Poliitikkojenkin tulisi tajuta tämä ongelma ja yrittää vähän ymmärtää tavallistakin tallaajaa. Miksi ihmisten pitäisi aina tyytyä maksamaan jättimäinen hinta itselle vajaasta, eli omalla kielellä tekstityksettömästä sarjasta/elokuvasta? Ilman tekstitystä oleva sarja/elokuva on minusta juttuna aikalailla samaa kastia kun yhteen kotimaalaiseen puhelinoperaattoriin lukittu Iphone, eli vailla mitään järkeä!

    Missä on esimerkiksi suosikkisarjani Fireflyn suomitekstinen julkaisu? – Maksaisin moisesta boxista täyden hinnan, jos suomen tekstityksillä sen jostain vain saisin! Entä missä viipyy Rantojen Kunkut suomalaisilla teksteillä? – Moista sarjaa ei taida olla edes myynnissä tällä R2-aluekoodin alueella, puhumattakaan suomeksi tekstitettynä! Mistä löydän loput Smallvillen tuotantokaudet viidennestä kaudesta eteenpäin suomi-teksteillä? Missä viipyy Roswellin kahdes ja kolmas tuotantokausi suomiteksteillä? Maksaminen vajavaisesta/omalla kielellä tekstityksettömästä tuotteesta ei minuakaan kovin innosta ja voiko siitä paljoa syyttää?

    Mielestäni ihmisillä pitäisi olla oma yksityisyydensuoja eikä ihmisen pitäisi pelätä joutuvansa verkkovakoilun kohteeksi missään muodossa. Minua mietityttää myös miksi alkuperäisen tuotteen ostaneita ihmisiä pitää toistuvasti rankaista pitkillä piratismin vastaisilla pätkillä elokuvien ja sarjojen katselun alussa. Warettajat ne kuitenkin karsii kopioistansa eivätkä joudu tuosta kiusasta paljoa kärsimään, kuten maksavat ihmiset. Tuota kiusaa on mielestäni turha pistää vain Warettajien syiksi – filmiyhtiötkin ovat tehneet tuossa oman huonon päätöksensä.

    Hoitaisivat tuon asian kuntoon eivätkä vaan rajoittaisi elokuvien ja sarjojen levittämistä eri alueille, niin huomaisivat että alkuperäisille kopioillekin on runsaasti kysyntää.

  10. Matti Suikkari says:

    Asiaa! Allekirjoitan.

  11. Joni Nevalainen says:

    Jos on tuottanut jotain uutta tai luonut sille lisäarvoa, tuotetta on helpompi myydä. Ennen lisäarvoja olivat mainostus, seulominen ja logistiikka. Nyt niitä voisivat olla vaivattomuus, kokonaisuuksien paketointi ja käännökset.

    USAssa toimintatavat ovat aivan liikaa kallellaan oikeudenkäyntiin, jossa lähinnä hinnakkaat lakimiehet voittavat. Lakitupaan haastamalla ei kuitenkaan saa pitkäkestoista liikemallia aikaan vaan toiminnan jatkuvuus pitää taata omia tuotteita ja toimintatapoja kehittämällä.

    http://blogit.tietokone.fi/tietojakoneesta/2010/03/tekijanoikeuskiista-jarruttaa-netti-tv-kehitysta/

    Erityisesti pielessä on maksavien asiakkaiden tuotteiden rampauttaminen, joka vähentää maksuhaluja jatkossa koska palvelu ei olekaan odotettua.

  12. Stefan Wallin says:

    Vastaus Janos Honkosen, Timo Vuorensolan, Jarmo Puskalan ja Pekka Ollulan avoimeen kirjeeseen:

    LAILLISEN NETTIKAUPAN TUKEMINEN ON TÄRKEÄÄ

    Miksi internet, joka suorastaan pursuaa luovia sisältöjä – vieläpä täysin ilmaiseksi – ei houkuttele perustamaan kauppapaikkaa, josta näitä samoja sisältöjä voisi ostaa maksua vastaan? Jos vielä samaan aikaan todettaisiin, että luovien sisältöjen ilmaisjakelu on hyväksyttävää eikä sitä pidä rajoittaa millään tavalla, mikä olisi sähköisen kauppapaikan perustamista harkitsevan sisältökauppiaan kannustin ryhtyä toimeen? Miksi luovan työn tekijän tulisi hyväksyä teostensa luvaton jakelu internetissä?

    Nämä vastakysymykset on syytä esittää sille, jonka mielestä luvatta tapahtuvalla luovien sisältöjen jakelulla on pelkästään positiivisia vaikutuksia. Useimmat luovan alan tekijät ja sisältöliiketoiminnan harjoittajat itse eivät näe vallitsevaa asiaintilaa ollenkaan näin positiivisessa valossa.

    Luovien alojen tekijöiden, internet-palvelujen tarjoajien, sisältöliiketoiminnan harjoittajien ja viranomaisten yhteisissä toimialakeskusteluissa, joita on käyty opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta noin puolentoista vuoden ajan, on identifioitu sisältöliiketoiminnan edistämisen kannalta tärkeitä asioita.

    Keskustelujen ydin on koko ajan ollut se, miten laillisia palveluja voidaan parhaiten edistää ja ottaa huomioon kuluttajien tarpeet. Luovuuden ja luovan tuotannon edistäminen on myös kulttuuripolitiikan näkökulma asiaan.

    Useimmat asiat ovat ratkaistavissa toimialojen – internet-palvelujen tarjoajien, sisältöjen oikeuksien haltijoiden ja sisältöliiketoiminnan harjoittajien – omin toimenpitein, joita valtio voi olla osaltaan erilaisilla toimilla tukemassa. Tällaisia ovat mm. tarjonnan lisääminen ja monipuolistaminen sekä kuluttajaystävällisyyteen panostaminen.

    Laillisista vaihtoehdoista tiedottaminen ja asenteisiin vaikuttaminen ovat myös toimialojen itsensä toteutettavia toimenpiteitä.

    Valtion tehtävänä on ennen kaikkea edellytysten luominen. Edellytysten luomiseen kuuluu muun muassa toimivan tekijänoikeusjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen. Tekijänoikeus mahdollistaa erilaisia liiketoimintamalleja ja toimii sisältöjen kauppaa koskevan sopimustoiminnan perustana.

    On syytä myös korostaa, että tekijänoikeus on yhtälailla voimassa sekä nettimaailmassa että fyysisten tuotteiden maailmassa.

    Viime keskiviikkona lausuntokierrokselle lähetetty hallituksen esityksen luonnos, joka on ollut ilmiselvästi pontimena avoimen kirjeen kirjoittamiselle, sisältää yhden keinon, jolla voitaisiin yrittää vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen verkossa: sille, jonka havaitaan loukkaavan tekijänoikeuksia verkossa, olisi mahdollista lähettää asiasta ilmoitusviesti. Ajatuksena on, että kohdennetulla viestillä voitaisiin vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen yleistä tiedotusta tehokkaammin.

    Toisin kuin avoimessa kirjeessä annetaan ymmärtää, luonnokseen ei liity minkäänlaista nettiliikenteen urkkimista eikä viranomaisvaltuuksien antamista yksityisille kaupallisille tahoille. Tekijänoikeuksien valvonta – sekä reaalimaailmassa että tietoverkkoympäristössä –on sekä tällä hetkellä että luonnoksen mukaisessa tilanteessa kaikilta osin riippuvaista oikeudenhaltijoiden omista toimenpiteistä. Vastaavalla tavalla kuka tahansa voi tehdä havaintoja internetissä tapahtuvista toimista yleisesti käytössä olevilla teknisillä menetelmillä.

    Liittymäpalveluja tarjoava teleyritys ei osallistuisi nettiliikenteen seuraamiseen millään tavalla. Sen rooli luonnoksen mukaan olisi ainoastaan liittää “osoitetarra” oikeudenhaltijan ilmoituskirjeeseen ja toimittaa ilmoitus perille liittymän haltijalle. Tietoa siitä, kenelle ilmoitus on toimitettu, ei teleyrityksen haltuun jäisi.

    On myös huomattava, että kyseessä olisi pelkkä viesti ilman oikeudellisia seuraamuksia.

    Avoimen kirjeen kirjoittajat mieltävät luovien sisältöjen sähköisen kaupankäynnin edistämiseen tähtäävät toimet sodaksi kuluttajia vastaan. Itse näkisin, että luovien sisältötoimialojen elinehtojen parantaminen päinvastoin edesauttaa kuluttajien asemaa tukemalla laadukasta ja monipuolista kulttuuritarjontaa.

    Luvattoman jakelun vaikutuksista on saatu kokemusperäistä tietoa monien vuosien ajalta. Voidaan vain kuvitella, millaisia monipuolisia ja kuluttajia kiinnostavia luovien sisältöjen sähköisiä palveluita ja kauppapaikkoja nettiin voisikaan syntyä, jos avoimessa kirjeessä kuvattua kärhämää ei olisi olemassa.

    Luvattoman sisältöjen jakelun väheneminen antaisi todennäköisesti luovien sisältöjen tekijöille paremman mahdollisuuden hyötyä myös taloudellisesti työnsä tuloksista.

    Stefan Wallin
    Kulttuuri- ja urheiluministeri

  13. Kris S. says:

    “Luvattoman jakelun vaikutuksista on saatu kokemusperäistä tietoa monien vuosien ajalta.”

    Voisitteko antaa muutamia esimerkkejä? (Ei siis teoreettisia lukuja menetetyistä myynneistä, vaan todistettuja tietoja vaikutuksista.)

  14. Ministeri Wallin

    Ensinnäkin kiitos vastauksestanne – on erittäin mainiota, että myös ministeritasolta ryhdytään tällaiseen suoraan keskusteluun ja kommentointiin, jonka netti mahdollistaa. On myös erittäin hyvä asia, että laillisen nettijakelun merkitys ymmärretään hallitustasolla ja sen edistämiseen panostetaan.

    Tässä on nyt käsillä aika ikävä muna-kana-ongelma: meidän mielestämme laittoman levittämisen kitkeminen ei ole mahdollista ennen kuin sille on laillisia vaihtoehtoja, mutta pöydän toisella puolella ilmeisesti ajatellaan, ettei laillista vaihtoehtoa kannata kehittää niin kauan kuin laittomia on tarjolla. Oma kantamme perustuu kokemukseemme netin käyttämisestä, joka osalla meistä alkaa jo 80-luvun puolelta: ihmiset eivät vain lopeta leffojen, TV-sarjojen tai musiikin hankkimista, vaan he hankkivat niitä lähteestä joka on kaikkein kätevin. Tällä hetkellä se on etenkin elokuvien ja TV-sarjojen puolella laiton kanava, mutta mikäli vaihtoehtoja annetaan, kuluttajat siirtyvät laillisten kanavien käyttäjiksi. Esimerkkinä voidaan pitää digitaalisia musiikkipalveluita, joiden käyttö on ollut jatkuvassa nousussa.

    Selvennyksestä huolimatta varoituskirjemenettely pysyy hyvin ongelmallisena ja nämä ongelmat liittyvät niin kirjeen kohteen tunnistamiseen, kirjeen sisältöön kuin koko toimenpiteen oikeutukseen. Jos oikein ymmärsin, homma toimisi siis niin, että oikeudenhaltija lähettää teleoperaattorille kirjeen ja IP-osoitteen, ja teleoperaattori laittaa sitten kirjeen päälle IP-osoitteen haltijan yhteystiedot ja lähettää sen eteenpäin – eli osoitetiedot eivät välittyisi oikeudenomistajille, eikä teleoperaattori näkisi kirjeen sisältöä? Kommentoin nyt tältä pohjalta. Jos oikeudenhaltijoille luovutetaan IP-osoitteen haltijan tietoja millään tavalla, tilanne on silloin katastrofaalinen.

    Lainopilliselta kannalta tämä varoituskirjemenettely on kaukana pehmeästä – se on yhtä kova keino kuin paljon yksityisyysongelmista parjattu Lex Nokia, jota kukaan ei ole vielä uskaltanut ottaa käyttöön. Lex Nokia mahdollistaa tunnistetietojen selvittämisen tietyissä olosuhteissa, mutta siitäkin on tiedotettava sekä käyttäjiä että tietosuojavaltuutettua.

    1) IP-osoite ei ole yksilöllinen tunniste

    Ensimmäinen ongelma on se, että IP-osoite ei millään tavalla yksilöi kohdetta henkilötasolla. IP-osoite voi viitata niin yhden perheen nettiliittymään, yhteen kouluun, laitokseen, taloyhtiöön, firmaan tai mihin tahansa näiden väliltä: myös avoimiin wlan-verkkoihin, joiden lisääminen olisi tietoyhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää. IP-osoite on lisäksi hyvin helppo väärentää ja joissain liittymissä IP-osoite vaihtuu jokaisella yhteyskerralla. Pilkka siis napsahtaa hyvin helposti väärään nilkkaan.

    Tähän voi tietysti vastata, että liittymän haltijan velvollisuus on selvittää, kuka kyseisestä liittymästä rötöstelee. Tämän sanomista tosin voi verrata siihen, että olisi taloyhtiön tehtävä selvittää varoituskirjeen perusteella, kuka talon asukkaista on rikollinen. Tällaisten tutkimusten pitäisi olla poliisin tehtävä, eikö vain – naapureille ei asia varmastikaan kuulu? Kuinka moni haluaisi, että omat sakkolaput lähetettäisiin taloyhtiön hallitukselle viitteellä “selvittäkääs kenelle nämä menevät”?

    2) Vaadittavat todisteet

    Toinen ongelma on se, mikä riittää tekijänoikeusjärjestöjen ja asianomistajien taholta todisteeksi laittomasta lataamisesta? Kuvankaappaus jostain työkaluohjelmasta jossa näkyy IP-osoite? Menetelmien, joilla näitä IP-osoitteita hankitaan, tulisi perustua jollain tavalla todistettuun logiikkaan. Tarkkailevatko nämä tahot esimerkiksi jotain tiettyä aitoa torrent-tiedostoa, vai pitävätkö he verkossa vale-torrenttia, jolloin itse asiassa mitään rikosta ei tapahdu? Miten varmistetaan, että jokin tiedosto on aidosti laiton tiedosto – kuka tahansa voi uudelleennimetä vaikka oman kotivideonsa Iron Man 2.aviksi. Onko tekijänoikeuksien haltijoilla oikeus ladata tällainen tiedosto tarkastettavaksi, jota voi verrata poliisin valeostoon, johon vaaditaan lupa?

    Mitkä perusteet tai todistelut vaaditaan, että tietty IP-osoite voidaan tarpeeksi kiistattomasti liittää lailliseen lataamiseen – kts kohta 1?

    3) Varoituskirjeen sisältö ja seuraukset

    Millainen tämä “varoituskirje” sitten olisi ja millaisia kokemuksia tästä on maailmalta? Varoittavaa esimerkkiä voidaan hakea esimerkiksi Tanskasta, jossa tällaiset kirjeet olivat aivan suoria kiristyskirjeitä: käyttäjille lähetettiin kymmenien tuhansien vahingonkorvausvaatimus, joka putosi puoleen mikäli siihen vastasi todella nopeasti ja allekirjoitti tunnustuksen. Näitä kirjeitä myös lähetettiin juuri ennen pitkiä juhlapyhiä, jolloin säikähtänyt vastaanottaja ei ehtinyt hakea lainopillista apua ennen kuin määräaika meni umpeen. Lisäksi artistit eivät nähneet näistä rahoista penniäkään.

    Mitä tässä kirjeessä saa sanoa? Mihin siitä voi valittaa? Miten voi todistaa negaation, ts. “en ole levittänyt laitonta materiaalia”? Kirje ei johda suoraan oikeudellisiin seuraamuksiin, mutta mihin se johtaa? Yksilöidäänkö kirjeessä, mitä sisältöä käyttäjä on ladannut (postia taloyhtiölle: “olemme havainneet että teidän nimissänne olevasta liittymästä on ladattu ‘Horny Teen Sluts IV’ -elokuva joka on tuotantoyhtiön X omaisuutta”) vai ilmoitetaanko vain yleisesti tekijänoikeuden rikkomisesta, jolloin käyttäjä saa arvailla mitä sillä tarkoitetaan?

    Luottamus siihen, että oikeudenhaltijat toimivat tässä asiassa reilusti ei ole valitettavasti kovin korkealla.

    4) Yksityisyyskysymys operaattorin puolella

    “Tietoa siitä, kenelle ilmoitus on toimitettu, ei teleyrityksen haltuun jäisi.”

    Tämä väite kuulostaa vähän naivilta. Tiedustelin asiaa alalla työskenneiltä, joiden mukaan operaattorien puolella tunnistetitietojen tarkasteluun vaaditaan melkoinen määrä byrokratiaa – ja hyvä niin. Tietojen tarkastamisesta ja yhteystietojen etsimisestä jää paperijälki, jossa selviää kuka haki mitä tietoa, ja miksi. Näin siis käytännössä jokaisesta varoituskirjeestä jää merkintä operaattoripuolelle.

    Tässä vastaus eräältä pitkän linjan alan toimijalta: “Ip-osoitteet ovat teletunnistetietoja. Silloin kun minä olin operaattorilla töissä niin kireimmillään ip-osoitteiden tutkimiseen esimerkiksi lokilistauksista piti periaatteessa saada esimieheltä tai esimiehen esimieheltä kirjallinen lupa, niitä piti olla kaksi työntekijää tutkimassa ja asiasta piti kirjoittaa kirjallinen raportti, että mitä oli tutkittu ja miksi. Teletunnistetiedot on nimittäin etenkin vanhoille puhelinmiehille pyhä asia. Lisäksi vanha kiveen hakattu totuus on se, että IP-osoite yksilöi verkkoliikenteen päätepisteen eli käytännössä esimerkiksi verkkokortin interfacen, EI EDES KONETTA, LIITTYMÄN HALTIJAA SAATI SITTEN YKSILÖÄ JOKA SITÄ KÄYTTÄÄ.”

    Johtopäätös

    Ellei ole valmis kannattamaan lakia, jonka mukaan rikosepäilyn selvittäminen annetaan työnantajan, taloyhtiön tai oppilaitoksen tehtäväksi, ei myöskään ole syytä kannattaa tätä varoituskirjemenettelyä. Paperilla idea kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä se on monilla tavoilla hankala toteuttaa, eikä puutu itse ongelmaan, vaan voi jopa pahentaa sitä saamalla tekijäpuolen näyttämään entistä enemmän pahiksilta.

  15. Sebastian says:

    Pikainen huomio, Janos Honkonen kirjotti vastineessaan että:

    “Onko tekijänoikeuksien haltijoilla oikeus ladata tällainen tiedosto tarkastettavaksi, jota voi verrata poliisin valeostoon, johon vaaditaan lupa?”

    Sanoisin että kyllä, tekijänoikeuksien haltiojilla on lupa ladata omaa sisältöänsä netistä. Heillähän se tekijänoikeus on, ja sen mukana vapaa päätäntävalta siitä että paljonko ja miten teoksesta tehdään kopioita ja miten sitä levitetään.

    Asiaa ei voi mielestäni verrata poliisin valeostoon, siinä on kyse laittoman huumausaineen hallussapidosta joka on vähän eri asia.

  16. Sebastian:

    Pointti on, että kun tekijänoikeuden haltijat lataavat jonkun tiedoston tarkistettavaksi, he samalla itse aiheuttavat sen, että sen jakajat syyllistyvät rikkeeseen josta heitä syytetään. Ääriesimerkkinä voidaan olettaa, että joku jakaa Maailman Huonoin Leffa.avia, jota kukaan muu ei ole ladannut – missä määrin on oikeudenmukaista että kyseisen leffan tuottajat käytännössä aiheuttavat itse rikoksen (tai osan siitä), josta he kyseistä jakajaa syyttävät.

    Ongelma on siis sama kuin valeostoissa. Jos poliisi ostaa tyypiltä huumetta, poliisi samalla tekee hänestä syyllisen siihen rikokseen, josta häntä syytetään.

    Sivumennen sanoen, ellen ihan väärin muista, tekijänoikeuslaki ei kyllä taida tehdä eroa siinä, kuka laittomasta lähteestä materiaalia lataa – eli periaatteessa myös oikeuksien omistaja olisi lain tiukan kirjaimen mukaan yhtä syyllinen kuin kuka tahansa muukin…

  17. Anonymous says:

    Mitenkähän tuon muutoksen jälkeen aletaan suhtautumaan TOR:n tai yritysten ja yhteisöjen WLAN-verkkojen käyttöön? Esimerkiksi jos minulla on liittymässäni TOR:n exit-node, niin minulleko siitä tulee tuo kirje, jos joku tuon minun noden kautta lataa palan jotain tekijänoikeudenalaista materiaalia? Entä saako Hese varoituskirjeen jonkun ruokailijan latailuista?

    Tuollainen varoitusmenetelmä on silkkaa ajan ja rahan tuhlausta. Sen kunnolliselle toimivuudelle ei ole olemassa minkäänlaisia teknisiä edellytyksiä. Janos toikin tuohon asiaan liittyviä ongelmia hyvin esiin kommenttinsa 1)-kohdassaan. Jotta tuon ilmoitusmenettelyn saisi suht aukottomasti toimimaan tulisi kaikki nettiin kytkettävät laitteet rekisteröidä ja sitoa tiettyyn käyttäjään, vähän siihen tapaan mitä Kiinassa yrittävät. Nykyisenkaltaisessa Internetissä se ei kuitenkaan ole teknisesti mahdollista ja ilman Internetin täydellistä uudelleen suunnittelua se ei tule edes koskaan olemaankaan mahdollista.

    Toivoisinkin, että ministeriössä ottaisivat yhteyttä vaikkapa Aalto-yliopiston tietoverkkopuolelle ja pyytäisivät sieltä jonkun selittämään miten IP-verkot ja niiden protokollat oikein toimivat. Tällä hetkellä ministeriössä ei näytä olevan tarvittavaa tietämystä asiaan liittyen. Toinen vaihtoehto voisi olla kääntyminen valtiovarainministeriön asiantuntijoiden puoleen, kun siellä ainakin vahti-työryhmistä löytyy jonkinlaista teknistä asiantuntemusta.

  18. Ghost says:

    Sebastian ja Janos:

    Riippumatta siitä, tekeekö tekijänoikeuslaki mitään eroa siihen kuka laittomasta lähteestä materiaalia lataa; kuvitellaan tilanne, jossa joku nimeää oman kotivideonsa Iron Man 2.aviksi ja luovuttaa sen edelleen katsottavaksi toiselle, joka laittaakin sen lupaa kysymättä jakoon. Ko. teoksen tekijänoikeudet ovat luonnollisesti tämän kotivideon tekijällä, eivät tekijänoikeusjärjestöillä. Jos tekijänoikeusjärjestö kopioi ko. kotivideon ja jakaa sitä samalla eteenpäin, se on myös itse syyllinen luvattomaan kopiointiin. Tekijänoikeuden kannalta on käsittääkseni aivan sama miten teos on luotu – kotivideokameralla tai MGM:n studioilla 50 miljoonan budjetilla, teos on silti aina teos.

  19. Kannattaa muuten perehtyä Euroopan komission Digital Agends for Europe -dokumenttiin, jossa ei muun muassa kannateta piraattijahtia tai kyttäämisen lisäämistä, vaan sieltä löytyy esimerkiksi seuraavaa – kuulostaako tutulta:

    “Consumers expect, rightly, that they can access content online at least as effectively as in the offline world. Europe lacks a unified market in the content sector. For instance, to set-up a pan-European service an online music store would have to negotiate with numerous rights management societies based in 27 countries. Consumers can buy CDs in every shop but are often unable to buy music from online platforms across the EU because rights are licensed on a national basis.”

  20. Ghost says:

    Sana “piracy” mainitaan agendassa tasan yhden kerran, tässä lauseessa:

    “The availability of a wide and attractive legal online legal offer would also be an effective response to piracy.”

    Piraattien jahtaamista lisääntyvän valvonnan keinoin agendassa ei tosiaankaan mainita, ja silti hallitus ja ministeriö, joiden pitäisi tutkia tuota agendaa silmä kovana, tuhlaavat aikaansa tiensä päähän tulleiden kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa pelleilyyn ja turhien toimenpiteiden (kuten perustuslakia ja rikoslakia rikkovan datasiirron sisällön tutkimisen ja valvonnan) suunnitteluun. Olisikohan tämän sijaan jo aika keskittyä sähköisen kaupankäynnin ja -asioimisen perusteiden kuntoon saamiseen ja muun muassa jo moneen kertaan perinpohjin munatun kansalaisen sähköisen identiteetin toteuttamiseen – siis yksinkertaisesti potentiaalisten asiakkaiden luottamuksen kasvattamiseen sähköistä asiointia ja kaupankäyntiä kohtaan – ja muihin äänitteiden ja kuvatallenteiden sähköistä kaupankäyntiä oikeasti rajoittaviin ongelmiin.

  21. Jake says:

    Mielenkiintoista keskustelua ja mukava huomata, että valtiovaltakin ottaa osaa keskusteluun.

    Minun on jotenkin hankala suhtautua vakavasti levy-yhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen valituksiin nykytilanteesta, kun muistan sen mitä tapahtui 80-luvun puolivälissä jolloin ensimmäiset CD-levyt tulivat markkinoille.

    Kasetit ja LP-levyt maksoivat silloin uutena 69 markkaa ja niitä kopioitiin kavereille sen kuin ehdittiin, kaikkihan niin teki. No, tuli CD-median lanseeraus josta todettiin, että “tätä ei voi sitten kopioida” (kuten ei alkuun voinutkaan). Hinnaksi kuitenkin läpsäistiin 120 markkaa/levy? Medialle, jota ei voinut kopioida? Toki, tuotekehityskustannukset täytyy kattaa, mutta näiden 25 vuoden aikana uusien CD-levyjen hinta ei ole tuosta muuttunut. Miksi?

    Jos uusia cd-levyjä saisi hintaan 9.99eur tai 10.99eur, itselläni tulisi ostettua 300 levyn kokoelmaan täydennystä varmasti kuukausittain. Puhumattakaan, että saisin ostettua haluamani kappaleet helposti kotisohvalta. Marginaalimusiikin kuuntelijan elämä ei ole Internetin kauppapaikoissa helppoa.

  22. Mikko Kunnari says:

    S. Wallin kirjoitti:
    “sille, jonka havaitaan loukkaavan tekijänoikeuksia verkossa, olisi mahdollista lähettää asiasta ilmoitusviesti. Ajatuksena on, että kohdennetulla viestillä voitaisiin vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen yleistä tiedotusta tehokkaammin.”

    Kyiseinen systeemihän on otettu käyttöön jo muutamassa muussa maassa. Miten näiden maiden epäonnistumiset on otettu Suomen “uudessa” systeemissä huomioon? Miksi ottaa käyttöön jotain järjestelmää, joka on jo ennalta todettu toimimattomaksi? Kaikkihan me tiedämme mihin tämä kilpajuoksu johtaa. Se johtaa ennen pitkää entistä kovempiin toimenpiteisiin, ihan kuten tähänkin asti. Mitä sitten tehdään, kun kaikki nettiliikenne on salattua?

    Tuo kirjehomma on todennäköisesti huono juttu jopa tekijänoikeuksien haltijoille. Ihmiset voivat näin todeta salattujen yhteyksien hyödyn: lappuja ei enää tule. Tämä taas kannustaa käyttämään niitä, vaikka ne ovat hitaampia ja vaivalloisempia, kun kerran hyödyt tulevat konkreettisesti esille. Lisäksi: mitä tehdään kouluissa ja ravintoloissa tapahtuvalle kännyköihin perustuvalle nettikopioinnille, joka myös lisääntyy koko ajan?

  23. Aksu says:

    Olen jälleen aiheesta täysin samaa mieltä. Esimerkkinä siitä kuinka “kuluttaja HALUAA tukea lempiartistejaan” voi käyttää sitä että vaikka Star Wreck: In the Pirkinning oli ilmaiseksi jaettuna netistä josta sen ensin latasin niin ostin vielä kaupasta sen DVD:llä ja kun Imperial Edition julkaistiin niin hankin myös kyseisen kiekon hyllyyni. Eli hankin saman tuotteen peräti 3 kertaa maksaen täyden rahallisen hinnan 2 kertaa. Tapanani ei ole normaalisti ostella elokuvia useampaan otteeseen. :)

  24. Azzu says:

    Itse käytän täysin laillista ohjelmistoa joka muuttaa näkyvän IP-osoitteeni mihin tahansa maailman maahan napin painalluksella. Tämä siksi että voisin katsella BBC:n netti-TV:tä mikä taas on laitonta koska en maksa ISon-Britannian TV-lupamaksua. BBC on rajoittanut netti-TV:n katselun oman maansa IP-osoitteisiin ja havaitsee välityspalvelimen käytön mutta kyseinen ohjelmisto piilottaa IP-osoitteen niin tehokkaasti että palvelun katselu on mahdollista. Teen näin Yleisradion heikon urheilutarjonnan takia enkä edes omista TV-vastaanotinta. Mikäli BBC muuttaisi palvelunsa niin että sitä voi kuukausimaksun maksamalla ja palveluun kirjautumalla katsella tekisin ehdottomasti niin, nyt ainoa vaihtoehto on toimia laillisuuden rajamailla.

  25. [...] Beyond the Iron Skyn puolelta kopioitu avoin kirjeemme kultuturiministeri Stefan [...]

  26. Ville says:

    Minä en nyt oikein ymmärrä Wallinin perusteita. Tietysti kauppiaat ja etujärjestöt itkevät, että heille pitää antaa lisää oikeuksia. Sehän on heidän työtänsä! Tämä ehdotettu keino ei edes vähennä maailmalta kerättyjen tietojen mukaan lataamista, joten miten se tekee sisällön myymisestä nyt yhtäkkiä kannattavaa? Ministeriönne heittää nyt kirjaimellisesti paskat peruslassen naamalle viemällä kansalaisilta lisää oikeuksia lobbareiden krokotiilin kyyneleiden vuoksi! Ei teillä ole siellä ministeriössä mitään tarvetta tukea pystyynkuolleita ideoita, kuten kiinteällä hinnalla toimivia nettikauppoja. Eihän sellaisia edes kannata käyttää näinä streamauksen kulta-aikoina.

    Tämäkö sitten parantaa jo ennestään tulehtuneita välejä? Joo, aivan varmasti…

  27. Otto says:

    Saatavuus ja varsinkin kätevyys tappaa piratismin vallan mainiosti. Ennen spotifyta musiikkikokoelmani oli nykymittapuulla vaatimaton 100-200 Gigaa, ehkä albumi tai pari ostettuja, Spotify premium vapautti tuonkin tilan. Ennen Steamia (ja steamin jälkeenkin vielä pari vuotta sitten steamin ollessa vielä lapsen kengissä) ei pelejä kovin kauheasti tullut ostettua, muutamia indie nimiä lukuunottamatta. Nykyään Steam on huomattavasti kätevämpi kuin laittomat kanavat ja jokunen peli tulee kuukausittain palvelun alelaarista ostettua ja välillä uutenakin, mikäli ei satu olemaan drm:ää. Vielä kun sarjat yms saisi yhtä kätevästi. Vodo näyttää tietä, mutta vielä on matkaa.

  28. Ostin juuri uuden tv:n. Koneelle ladattujen videoitten katselu on aivan naurettavan helppoa. Riittää kun videot jakaa lähiverkkoon. Tämän jälkeen tv näyttää kiltisti melkein kaikki videoformaatit full-hd -resoluutioon asti.

    Teoriassa olisi mahdollsita katsoa myös ostettuja videoita, kunhan ne käyttävät DivX:n VOD-formaattia. Mutta yksikään Suomessa toimiva kauppa ei sitä käytä.

    Jälleen kerran unelma helppokäyttöinen netin videovuokrauspalvelu kaatuu vaatimuksiin DRM:n käytöstä. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä tuntuu suorastaan itsetuhoiselta tuhlaukselta? Nämä DLNA-ominaisuudella varustetut televisiot alkavat pikkuhiljaa vallata olohuoneita, mutta niille ei suostuta tarjoamaan laillista sisältöä. Ärsyttää.

  29. Morjens says:

    Ei millään pahalla, mutta Wallinin viesti toi mieleeni jonkun kasvottoman yrityksen vastausrobotin. Sopii näin sci-fi aiheiseen sivuun mutta silti.

    Wallin vain toteaa ajamansa asian eteenpäin ottamatta huomioon mitään argumentteja. Huolimatta siitä että joissain asioissa (mitä hänelle on selvästi sanottu) ei ole totuuden hiventäkään (esim IP osoitteiden luonto ja palveluntarjoajien tekniikan luonto).

    Täytynee vaan todeta effin tavoin että tämä ministeri on “lost cause”.

  30. H.J. Meriläinen says:

    Sivukommenttina keskusteluun on pakko todeta allekirjoittaneiden herrojen olevan täysin oikealla jäljillä. Jos otetaan pelipuolen jo olemassa olevista systeemeistä esimerkkiä (steam/steamworks esim) Piratismia vastaan taistellaan parhaiten sillä, että tehdään laillisen kopion hankkimisesta naurettavan helppoa, säilyttäen samalla tietty aspekti inhimmillisestä kontrollista. Tekijöille kuuluu asianmukainen korvaus, tämä on ilmiselvä mutta jos ruvetaan tekijä/tuottajapuolen rahajälkeä tutkimaan, asia ei ole yksinkertaista nähnytkään

    Mitä tulee itse asiaan; ministeri Wallin, miten aiotte hoitaa tämän uhkalappu-järjestelmänne riitauttamis-puolen vai oletteko hakemassa vakiintuneen oikeuskäytännön muutosta niin, että jokainen hengittävä suomen kansalaiseksi laskettava oikeushenkilö on syyllinen kunnes syyttömäksi todistetaan, täysin riippumatta laista?

    on totta, että piratismiin on puututtava niinkuin oikein on, mutta te, ministeri wallin, olette menossa “istumalihakset” edellä puuhun ja toimenne vaikuttavat siltä ettette edes ole täysin perillä siitä kenen mailla tämä puu sijaitsee, tai kuka teidät on sinne nostanut.

    täytyy kyllä nostaa teidätkin käsitelleelle lobbausryhmälle hattua, hyvin oli annos puutaheinää mennyt läpi.

    Syytökseni ovat kovia, mutta niin ovat oikeuskäytäntöjen muutokset joita olette sullomassa läpi.

  31. [...] Avoin kirje ministeri Stefan Wallinille « Beyond the Iron Sky – Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta? [...]

  32. Sielun Veljet tarjosi aivan hiljattain priimaesimerkin siitä, miten nettikauppa kannattaa tehdä. Heidän tuoreen sinkkunsa Nukkuva hirviö julkaisutapa osoitti paitsi järkevää markkinahenkeä myös läpikotaisesti onnelliseksi tekevää _asennetta_ koko touhuun.

    Siekkarit nimittäin julkaisivat uuden biisinsä samalla hetkellä näissä muodoissa:

    1) Vapaasti kuunneltavana web-sivuna (jokin Flash-pohjainen soitin),
    2) yhden euron hintaisena nettilatauksena – häviöttömästi FLAC-pakattuna ja MP3-muodossa,
    3) fyysisessä muodossa eli vinyylilevynä joka julkaistaan 4.4. mutta jonka sai ennakkotilata heti nettikaupan välityksellä.

    Kaiken lisäksi tuleva vinyylijulkaisu sisältää ekstrana jonkin remixin ja sen ennakkotilaajat saavat samaan hintaan ladata myös nuo musiikkitiedostot heti oston yhteydessä.

    Itse ostin euron hintaisen FLAC-kipaleen heti samalla kellonlyömällä kun se julkaistiin. Nettikauppa toimi täysin ongelmitta ja sain muutamalla klikkauksella sekä omilla nettipankkitunnuksilla ladattua biisin välittömästi.

    Olen koko ikäni ollut Ismo Alangon musiikin suuri ystävä, ja silti tämä tapahtuma sai minussa aikaan vielä entistäkin suuremman kunnioituksen hänen työtään kohtaan. Enpä muista aiemmin kokeneeni yhtä valtavaa empatian tunnetta jonkin näin “vähäpätöisen” asian vuoksi kuin musiikin nettilataaminen!

    Juuri näin! Ottakaa mallia, Wallin ja kumppanit.

  33. Juuso Palander says:

    Aamen! Asiallista tekstiä allekirjoittaneilta.

    Piratismia ei todellakaan taltuteta uusia lakipykäliä rustaamalla vaan tarjoamalla toimivia ja normaalin ihmisen budjetille sopivia vaihtoehtoja.

    Viimeisen parin vuoden aikana olen itse siirtynyt käyttämään seuraavia, oikeasti varsin hyviä (maksullisia) palveluita laittoman latauksen sijaan:

    1. Spotify (musiikki)
    2. Steam (PC-pelit)
    3. Netflix (Elokuvat ja TV-sarjat)
    4. iTunes & Google Play (Mobiilipelit ja applikaatiot)

    Mikään ei estä suomalaisia sisällön- ja kulttuurintuottajia tai mediayhtiöitä hyödyntämästä jo olemassa olevien keinojen hyödyntämistä.

    Mikään ei myöskään estä kehittämästä kilpailevia ratkaisuja, paitsi tietenkin energian tuhlaaminen tekosyiden vatvomiseen ja syntipukkien etsimiseen.

    Valtio voisi ensi töikseen järjestää kilpailun, jossa tälläisiä ratkaisuja ideoidaan ja toteutetaan. Aalto-yliopiston Venture Garagelta / StartUp Saunasta löytyisi todennäköisesti kiinnostusta moisen järjestämiseen.

    Enivei, erittäin hyvä, että tätä keskustelua nyt käydään! Kunhan ei vain jää keskustelun tasolle.