Beyond the Iron Sky

Uuden vuoden perinteitä kunnioittaen myös Energian väki teki lupauksia alkanutta vuotta koskien. Kukaanhan ei enää loppuvuodesta muista lupauksiaan voidakseen arvioida niiden toteutumista, mutta jos julkistamme nämä heti tässä tuoreeltaan niin täältähän ne sitten löytyvät!

Samuli Torssonen
Tuottaja
Lupaan, että en tee enää tänä vuonna yhdestäkään Star Wreckistä uutta versiota. Aion keskittyä täysipainoisesti Rautataivaaseen, ja on jo aika antaa Pirkin ja kumppaneiden levähtää hetken, toista vuotta kestäneen julkisuusrökityksen jälkeen.

Timo Vuorensola
Ohjaaja / tuotantopäällikkö
Lupaan, että alan taas ohjata elokuvia. Wreckin valmistumisen jälkeen en ole kameran takana seissyt kuin dokkaripätkiä ja hyvin lyhyitä hupailuja ohjaamassa, ja into päästä toden teolla rakentamaan suuria, eheitä kokonaisuuksia ihmisten nähtäväksi polttelee jo kovasti. Haluan tehdä ainakin yhden lyhytelokuvan ja yhden musiikkivideon, ja aloittaa työskentelyn Rautataivaan parissa.

Antti Hukkanen
Kääntäjä / toimistopäällikkö
Lupaan pysytellä tänä vuonna paremmin ajan tasalla yhteisömme toimissa. Viime vuonna kiire oli koko ajan liian kova, että olisin kyennyt seuraamaan vaikkapa keskustelupalstaamme aktiivisesti. Fanimme ovat mahtavia tyyppejä, ja haluan pitää itsekin heihin yhteyttä muutoinkin kuin myyntitiskin yli!

Lyhyellä ja helpolla nimellä siunattu Star Wreck: In the Pirkinning - Imperial Edition julkistettiin tänään. Kyseessähän on uusiksi ehostettu versio In the Pirkinningistä, jossa puolet tehosteista ja kaikki avaruusalusmallit on tehty kokonaan uudestaan - “Producer’s Cut”, voisi ehkä sanoa. Kahden levyn paketissa on mukana myös muhkeammat lisämateriaalit kuin koskaan ennen. Mutta koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat lehdistötiedotetta, ja liikkuva kuva vieläkin enemmän, saatetaanpa kaiken kansan ihasteltavaksi Imperial Editionin virallinen teaser.

Internetin ja elokuvateollisuuden välinen muuri se vain murtuu pala palalta. Tuotantoyhtiö Energia ja Universal Pictures ovat solmineet ensimmäistä kertaa alan historiassa levityssopimuksen elokuvasta, joka on saatavilla myös laillisesti ilmaiseksi internetistä.

Timon mukaan tässä on kyse mielenkiintoisesta haasteesta: onnistuessaan DVD-myynti tulee osaltaan muuttamaan elokuvajättien suhtautumista internet-jakeluun. Koska internetiä ei voi kytkeä pois päältä ja taas päälle niin kuin yritysten kuvaan parhaiten sopii, on pelattava netin ehdoilla. Oikein hyödynnettynä internet on loistava jakelu- ja markkinointikanava, ja ilmainen elokuva netissä ei syö perinteisten kanavien tehoa - mielestämme olemme todistaneet tämän!

Energia ja Universal julkaisevat Star Wreckistä Imperial Edition -painoksen Pohjoismaissa joulumarkkinoille. Kyse ei ole kuitenkaan mistä tahansa uusintapainoksesta, vaan uuden version eteen on todella uurastettu. Elokuvan kaikki erikoistehosteet on uusittu ja hiottu entistäkin näyttävimmiksi. Henkeäsalpaavat näkymät avaruuden syövereissä ovat tamperelaisen löytömme, Juuso Mäkelän, suunnittelemien avaruusalusten taistelukenttinä, kun P-liiton rouheaa venäläisrealismia edustavat alukset käyvät Baabel-13:n kaupallista jenkkihenkeä uhkuvan laivaston kimppuun.

Samuli on aina haaveillut täysin omista Star Wreck -aluksista. Hänen mielestään laivaston, jota keisari Pirk hallitsee itsevaltiaana, pitää myös näyttää pelottavalta. Siinä on onnistuttu: alukset ovat raskaita, tuhovoimaisia ja hyökkääviä.

Uudistettujen tehosteiden määrä kattaa liki 50% koko elokuvan kuvastosta, ja koska laatuvaatimukset ovat hirmuiset, urakka olisi suurellekin tehostealan yritykselle melkoinen. Energia on kuitenkin tarttunut härkää sarvista viiden hengen voimin, tärkeänä apunaan HP:n lahjoittamat tehotyöasemat.

Star Wreck: In the Pirkinning – Imperial Edition avaa myös Universalin suomalaisten julkaisujen linjan ensimmäisenä kotimaisena Universal-elokuvana.

Imperial Edition saapuu kauppojen hyllyille 13. joulukuuta. Tupla-DVD on höystetty paitsi uudistetuilla tehosteilla, myös tuhdilla paketilla poistettuja kohtauksia, hörhöilyjä elokuvan seitsemän tuotantovuoden ajalta, ja kolme uutta dokumenttia. Muun muassa maailman ensimmäinen videodokumentaari aiheesta Rautataivas.

Tampereen Teatterissakin pyörinyttä Kokkola-näytelmää mukaillen: minen ole blogi-ihmisiä. Kun sitten kuitenkin kohdalle sattuu se blogahtava kotisivu, jota ihan itsestään jämähtää seurailemaan, tietää löytäneensä jotain merkittävää. Ja sitä Ben “Yahtzee” Croshaw’n sivu Fully Ramblomatic todella on.

Ilmeisimmät asiat ensiksi: Ben kirjoittaa paljon, ja hänellä on perin viisto huumorintaju. Pintapuolisesti katsoen hänen kirjoittelunsa tuntuu kuuluvan samaan kastiin aivan liian lukuisten “Kaikki on p*r$eestä ja meitsi rulettaa ja nyt vakuudeksi hieman voimasanoja” -blogien kanssa – muttei kuitenkaan aivan. Benin pelastaa hänen luontainen sivistyneisyytensä ja läpitunkeva itseironiansa. Hän ei koskaan ota itseään ja mielipiteitään liian vakavasti, ei edes oivaltaessaan ettei oppivelvollisuusjärjestelmä ole antanut hänelle mitään.

Yahtzeen on nähkääs hyvä puhua, hän kun sijoittuu lahjakkuudeltaan ihmiskunnan yläpäähän. Tämä ei ollut sarkasmia. Hän on tehnyt elämänsä aikana kaikenlaista – pääosin kirjoittanut graafisia seikkailuja kehitystyökalu AGS:llä ja julkaissut niitä ilmaiseksi kotisivuillaan kaiken kansan iloksi. Ei siinä vielä mitään, mutta (lähes) jokainen hänen peleistään repii AGS:stä irti asioita joiden ei pitänyt olla sillä edes mahdollisia, hän on hävyttömän aikaansaava (toiseksi viimeisin peli syntyi vain parissa viikossa – joiden välissä tosin oli kuukausi)… minkä lisäksi hän täytti alkukesästä “jo” 23 vee. Ilmeisesti “vanheneminen” näkyy hänen “hitaammassa” julkaisutahdissaan – hän kirjoittaa nykyisin blogiinsa “vain” noin kerran viikossa ja on tehnyt tänä vuonna “vasta” kaksi kokonaista peliä. Sigh.

Ja nyt pääsemmekin seikkaan, joka liittää tämän jutun Timon pariin aiempaan postaukseen. Yahtzeen suosikkigenreihin nimittäin kuuluvat kauhuseikkailut, ja ihan syystä. Muutama vuosi sitten hänen LucasArts-henkinen huumoripelisarjansa teki yllättävän suunnanmuutoksen tehokkaan kauhuseikkailun 5 Days a Stranger ja sen jatko-osan 7 Days a Skeptic muodossa. Niiden imu on (ainakin omalla kohdallani) sitä luokkaa, että haluaisin pelata ne läpi uudestaan ja uudestaan, mutten silti tee niin niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi.

Englanniksi tätä kauhugenreä kuvataan sanalla “visceral”, ja sille ei ole kätevää suomennosta. Sanakirjan mukaan sana tarkoittaa “sisälmyksiin liittyvää”, ja sitä osastoa kyllä nähdään ruudulla (etenkin N Days a X -sarjan uusimmassa, Trilby’s Notes), mutta ennen kaikkea tunnelman tuntee sisuskaluissaan. Parhaina hetkinä pelottaa niin että tuntuu kuin ohutsuoli ryömisi kuristamaan haimaa. Tämä johtuu luullakseni siitä, että Yahtzeen vahvin valtti on henkilöhahmojen rakentaminen ja heidän luonteidensa esittäminen dialogin kautta. Parhaimmillaan hän saa vain kahdella tavulla langenneen hahmon tragiikan tuntumaan kuin iskuna palleaan. Sitä taitoa ei koskaan nähdä liiaksi esittävässä taiteessa.

Siis, hohoi, Timo! Koska tiedän sinun joskus viihtyneen Monkey Islandien ja sen sellaisten parissa, tee itsellesi palvelus ja pelkää pari iltaa Yahtzeen tuotosten parissa. Sama pätee Timon hengenheimolaisiin. (Jos wanha klassikko Flashback – tai vaikka ekat Prince of Persiat – koskaan viehättivät, kannattaa kokeilla myös hänen “graafisen seikkailun” uudelleenmääritelmäänsä 1213.)

Hardcore-oldskool-seikkailijoille suosittelen Benin koko tuotannon kahlaamista läpi aikajärjestyksessä, ihan vain kehityskaaren ihailemiseksi. Arthur Yahtzeet ilmeisesti aloittivat koko ruljanssin. Rob Blancit 1, 2 ja 3 ovat ehdottomia jo pelkästään taustana AitGoFW:lle. (Varoituksen sana ykkösosasta: minä sentään pidän sekä MIDI-musiikista että Whigfieldistä, mutta itsellänikin alkaa MIDI-versio Another Daysta tökkiä viimeistään jossain neljännentoista looppauksen tienoilla.) Odysseus Kent muistuttaa, että on mahdollista tehdä kunnianosoitus toisen pelin tyylille (tässä tapauksessa Monkey Island) kopioimatta sitä yksi yhteen. N Days a X, Trilby’s Notes ja 1213 tulivatkin jo mainittua. Ja sokerina pohjalla: kaikesta huolimatta luulen, että pidän Benin parhaana tuotoksena seikkailu/simulaatio/kaupankäyntipeliä Adventures in the Galaxy of Fantabulous Wonderment, jonka polveileva juoni on vähintään nimensä mittainen.

Itse asiassa AitGoFW:n tarinastahan saisi juonen vaikka parodiseen scifi-leffaan…

Assembly -06 on ohi ja paluu reaalimaailmaan on suoritettu onnistuneesti 15 tunnin yöunien ystävällisellä avustuksella. (Puheääni pitäisi vielä saada takaisin energiajuomien, bassovoittoisen musiikin yli huutamisen ja kahvin yliannostuksen jäljiltä.) Star Wreck Store oli tänään kiinni, koska Energistit eivät saaneet itseään raahatuksi työpaikalle. Huomenna tilanne on jo toinen.

Kun nyt tutummissa ympyröissä lukee noita neljän vuorokauden viikonlopun aikaisia blogimerkintöjä, alkaa ymmärtää miksi erilaisten visuaalisten tallenteiden teko oli niin suosittua Assyilla. Koko rupeama alkaa näin jäljestäpäin tuntua jokseenkin epätodelliselta. Koska en itse ole hardcore-tietokonenörtti, oli oloni Assyilla kuin turistina vieraassa maassa - mutta se on tuttu maa, johon tunnen yhteenkuuluvaisuutta. Monet parhaista kavereistani ovat olleet tuosta maasta. Puhun sikäläistä kieltä välttävästi. Tuon maan asukkaat ovat kaiken kaikkiaan mainioita persoonia, ja oli upea kokemus päästä tapaamaan heitä.

Muistankin lämmöllä Energian Opetuslapsia, joita sunnuntaiaamuna hengaili kojullamme parhaimmillaan kolmessa katsomorivissä. (Ohikulkijat taisivat ihmetellä, että kuka siellä oikein esiintyy.) Lärveiset erityisesti Stalkerille (japanialainen viikkausmetodi on paitsi hyödyllinen, myös mainio ohjelmanumero), Snowflake Studiosin AirZerolle (on vain reilua, että me välillä mainostamme teitä), ja tietenkin Alisulle (kyllä kaikki tiet vievät Päivölään - kyse on vain siitä, kummasta päästä katsoo).

Seuraavan kerran ulkomaalaiset voivat tavata meidät Ropeconissa ensi viikonloppuna. Mitähän outoa siellä mahtaa tapahtua?…

No niin, kolmas ja viimeinen Assy -06-yö lähestyy loppuaan, ja ensimmäisen yön tapaan päivystyvuorossa on taas Antti. Tämä yö on kyllä sujunut paljon noileammin kuin se edellinen, mitä pidettäneen plussana.

Tuossa puolenyön tienoilla pidin pikku taukoa, kun muutakin lössiä oli vielä ständillä hommissa. Noudin Hesestä suklaapirtelön ja istahdin Areenan katsomonpäädyn konepaikattomille istuimille, otin kengät pois ja nautin siitä kerrassaan uskomattomasta Tunnelmasta, joka tekee Assyt (tai jonka Assyt tekee). En taaskaan voinut olla muistamatta Neil Gaimanin huikeata Sandman-tarinaa Dream of a Thousand Cats. Siinä kissaprofeetta valistaa lajitovereitaan, kuinka maailma tulee muuttumaan, kunhan vain tuhat kissaa näkee yhtä aikaa samaa unta. Täällä meillä on muutama tuhat nörttiä, jotka selvästi unelmoivat samanlaisista asioista. Ja nämä nörtit kyllä ovat muuttamassa tulevaisuuden maailmaa, hitaasti mutta varmasti.

Noh, kyllä tänäkin yönä kojullamme on käynyt ja tapahtunut jos jonkunsorttista outoa. Täällä on vispattu PowerBallia tuntitolkulla, löydetty korppilogosta kirkkovene ja selvitetty, että ADHD on vain eufemismi sille, että maidolla kasvatetut kakarat ovat jatkuvasti kännissä. (Kas kun elimistössä maito muuttuu juustoksi, juusto rasvaksi, rasva sokeriksi ja sokeri käy alkoholiksi. Kännissä.)

PS. Ennen kuin poistui yöpuulle Rigi käski sanoa, että Assembly: Year Zero -leffajulkkakisa on päättynyt, ja joskus tämän tai seuraavien päivien aikana ilmoitellaan tuloksistakin.

Ja näin täyttyivät ensimmäiset 24 tuntiani Assemblyilla. Odottelen malttamattomana vaihtomiehistöäni (Timo ja Jarmo) saapuvaksi, että saan lopulta vaihtaa vähän vapaammalle, ehkä jopa syödä lämpimän aterian.

Yötauoksi luulemamme pimennysvaihe paljastuikin pysyväksi käytävävalojen himmennykseksi “tunnelman luomiseksi”. No standilla alkaa tunnelma olla jo käsinkosketeltava. Asiakaspalveluhenki on vähän tiukassa. No, eihän kukaan edes hoksaa meitä täältä varjoisasta nurkasta.

Opettelin nopeamman tavan viikata T-paitoja.

Hitto että lähtee väsynyttä tarinaa nyt. 30 tuntia yhtäjaksoista valvomista ei tee erityisen hyvää Assy-neitsyelle. Palataan asiaan kun olen enemmän elossa.

Assemblyt ja energiansäästö eivät sujuvasti istu samaan lauseyhteyteen, ja asiaankuuluvasti Energiakaan ei juuri säästellyt itseään Assyjen suhteen. Samuli veti tietenkin keskiviikon ja torstain välisen yön ilman unia, ja kyllähän se muillakin vähän työn puolelle veti, jotta saatiin kaikki asiaankuuluva valmiiksi.

No niin, nyt on sitten ensimmäinen päivä Assyilla takana - ja ensimmäinen yökin jo loppumassa. Vaikka tässä vaiheessa kisaväsymys jo vähän muistutteleekin itsestään, vielä vain jatketaan silkalla hyvällä fiiliksellä pitkälle huomispäivän puolelle!

Ikävähkönä yllätyksenä järjestäjät napsauttivat sitten meiltä valot pois yöksi, joten täällä tervehditään yökyöpeleitä tunnelmallisessa monitorivalaistuksessa. Mutta se ei suinkaan ollut ikävintä. Tuskin olimme saaneet suurella vaivalla kaasupalloja innokkaimmille faneillemme, kun järjestyksenvalvonta oivalsi etteivät ne sovi yksiin salin ilmanvaihdon ja palonsammutuslaitteiston kanssa. Emme siis myy kaasupalloja. (Mutta itse puhallettuja on kyllä saatavilla!)