blog.starwreck.com

(This entry is in Finnish, and talks about a science fiction –themed album by a Finnish band, CMX, called “Talvikuningas”. You can download the album for 12,50€ from this address.)

Blogissamme on harvemmin levyarvosteluja, mutta kotimaista tieteismusiikkia arvostelemme aina kun sitä jostain vastaan putkahtaa. Tässäpä pari sanaan CMX:n uutukaisesta, Talvikuninkaasta.

”Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet,
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeiseen.”

Jos albumi alkaa näillä sanoilla, se ei voi olla kokonaan paha. Ja miksi olisikaan, onhan kyseessä suomen parhaita ja omaleimaisimpia rockpumppuja – CMX. Kahdeksankymmenluvulla nuorten poikien punkkibändistä ollaan edetty hevin, suomirokin ja tupla-proge -albumin kautta ihka oikeaan teemalevyyn, Talvikuninkaaseen.

Teema-albumit ajavat vanheneville artisteille saman kuin moottoripyörä viisikymppisille insinööreille. Ja aivan kuten moottoripyörätkin, myös teemalevyt voivat hurauttaa bändin sataaseitsämääkymppiä päin tiiliseinää. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että elähtäneiden rokkikukkojen pompöösit vuodatukset kiedotaan pakahduttavaan läjään levyjä, monitahoista sekavaa tarinaa ja huimia visioita, jotka purkautuvat väsyttävinä kymmenen-plus –minuuttisina eepoksina kuulijoille, jotka eivät ymmärrä mistään yhtään mitään.

Myös CMX:n Talvikuninkaassa toistuvat nämä elementit – massiivinen taustatarina, kymmenen minuutin moniosainen avausraita, hämärä tulevaisuudenvisio ja DVD-kotelon kokoinen jättimäinen cd-kotelo maalautettuine levyvihkoineen. Ainoa kysymys on: kantaako levy itsensä? Lyhyttä vastausta ei ole, joten mennäänpä pari askelta taaksepäin ja pureudutaan elementteihin, josta albumi on tehty.

Ensimmäiseksi on hyvä havaita, että levy edustaa harvinaista, joskin syyttä unohduksiin jäänyttä musiikin alasuuntausta, suomalaista tieteismusiikkia. Scifi-teemaisia levyjä eivät suomalaisbändit emoilultaan, hevitykseltään tai inhorealismiltaan juuri puske pihalle, joskin yksittäiset artistit jaksavat ilahduttaa meitä scifi-friikkejä irtobiiseillä. (Näistä on SF Rediscovery –niminen porukka koonnut ilahduttavan kokoelman, joka kantaa nimeä Avaruus Suomessa – levystä lisää vanhemmassa blogientryssämme, ja tarkemmin albumiin pääset tutustumaan SF Rediscoveryn MySpace –sivustolla.) Siksipä kokonainen albumillinen täynnä tulevaisuudenvisioita, teknobabblea ja mystiikkaa saapuu täyttämään tyhjyyttään ammottavaa lokosta maamme musiikkikentässä.

Musiikillisesti CMX tunnetaan proge-heavy –henkisestä, omaleimaisesta soundista joka aikanaan toi shamanistisuudessaan tunnelmia rauta-ajan suomesta, mutta hitaasti kääntyi kohti futuristisempaa ilmaisua, menettämättä kuitenkaan perusvirettään. Talvikuningas on selvää jatkoa aikaisempien albumien Dinosaurus Stereophonicus ja Aion viitoittamalle tielle, jossa monimutkaiset biisirakenteet saavat ystäväkseen hienovaraisesti käsiteltyjä lauluja. Sävellykset ovat tuhteja, soljuvat eteenpäin hyvässä tasapainossa ja välistä löytyy niin kevyttä fiilistelyä Pink Floydin maisemissa, hevijunttausta Mokoman hengessä ja punkkihuudatusta Wastedin malliin. Kokonaisuutena Talvikuningas on raskaampi kuin viime aikojen levyt, eikä sieltä löydy ensimmäistäkään sinkkukelpoista rallattelua, toisin kuin useimmilta levyiltä sitä ennen.

CMX:n vokalisti-basisti A.W. Yrjänä on sanoittanut ja säveltänytkin suurimman osan levystä. Hänen helmasyntejään ovat osaa kuulijoista ärsyttävät, osan taas suuresti rakastamat kryptiset sanoitukset ja melko yksipuolinen laulusoundi, joka ei kestä kovin monimutkaisia revittelyjä. Talvikuninkaalla A.W. kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin aikoihin, laulut istuvat musiikkiin hyvin, eikä bändin muuten erittäin korkeatasoinen soitto tällä kertaa tunnu kiilaavan sen ohi, kuten Aionilla pääsi käymään. Tasapaino on tärkeää.

Selvää on, että Yrjänä on scifinsä lukenut. Tekstit ammentavat bensansa tieteiskliseiden määrättömän syvästä arkusta, ja yhdistävät langat eivät tunnu erityisen kestäviltä. Enemmän kuin loistavia kokonaisuuksia, sanoitukset tarjoavat herkullisia soundbytejä. Vai kenet jättää kylmäksi sellaiset lauseet kuin ”Kerran jäätyy kaikki aine, pimeys ottaa omakseen joka hiukkashitusen, ja entropia lakaisee peilin tyhjäks fotoneista, muistoista ja tallenteista, avaruus on tyhjä taulu, aika loputon.” Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta hyvältä kuulostaa! Bravo!

Kokonaisuutena Talvikuningas on upean näköinen (erikseen pitää hattua nostaa konseptitaiteenomaisen kuvituksen maalanneelle Sami Saramäelle) ja kuuloinen paketti, joka kuitenkin jättää toivomaan niitä paria erinomaista, esiin nousevaa kappaletta. Tasaisen hyvät biisit eivät juuri toisistaan tyylillisesti erotu, mikä saakin levyn sujahtamaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla ohi korvien. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Talvikuninkaassa on kätkettyjä ominaisuuksia, jotka – jos levylle suvaitsee antaa vain aikaa – kypsyvät ja kohoavat pintaan, lunastaen kaikki ne lupaukset joita rouhean visuaalinen levy roiskii ympäriinsä.

Jos jotain yleisarvosanaa pitäisi levylle antaa, pistetään nyt vaikka nelonen. AMK-asteikolla.

- Timo “3114/8000″ Vuorensola

UPDATE: CMX:n Talvikuninkaasta on tehty myös lyhytanimaatio, jonka lukijamme Ville ystävällisesti kaivoi netin kätköistä. Videon ovat ohjanneet veljekset Sampsa ja Janne Kukkonen, eikä se ole oikeastaan yhtään hullumpi scifi-fiilistely. Jos nyt kaivamalla pitäisi kaivaa jotain natistavaa, hahmojen turpavärkit ovat karuhkoja, muuten liike, kuvat ja yleinen tunnelma osuvat nappiin. Kyllä se suomalainen scifi tästä vielä ponnistaa, hienoa!

UPDATE 2: Sydänpysähdys!

Jee! CMX tietää meitin! Lainaus kysy/vastaa -palstalta:

[9.9.2007]
Star Wreck -tiimi kiittää CMX:ää! Suomalainen tieteismusiikki kunniaan. Talvikuningas on erinomainen. Danke!

Iron Sky vaan sinnekin! Ja joskushan täältä on lähdettävä.

I came across Doctor Steel’s MySpace and enlisted in his army. That’s how awesome he is.

Oh and remember to watch the propaganda videos.

Iron Sky MySpace

You wouldn’t believe how much work there is in making a MySpace page look like anything but crap. But finally the Iron Sky MySpace is pretty much ready. From here on it’s updates, pictures and little tweaks. We’ll be posting production art, pics and blog posts will also crossposted to the MySpace blog. So join as a friend and help promote Iron Sky!

And for those who like their websites usable, we also have profiles on Facebook and IRC-Galleria (it’s the site that all Finns use - including everybody from Energia, well, everybody but Antti).

And since it’s kind of keeping in topic, a music video from a band I came across in MySpace:

Aikas vinkeään räpäytykseen törmäsin Internetin ihmemaassa. Vaan kuka saa lyriikat kirjoitettua ylös?

Vielä on joulumieltä sen verran jäljellä, että ehtii saada joululaulun soimaan päässä. Weird Al - Christmas at ground zero:

Hyvää uutta vuotta kaikille, olkoot se rauhallinen ja vähälaskeumainen!

”Eräänä kauniina päivänä Aksu otti esiin oman kaukoputkensa. Aksu asetti sen takapihalle, omalle telineelleen osoittamaan kohti taivaita. Mitä sieltä tänään löytyisikään?

”’Oletpas hiivatun rumanlainen, sulla on neljätoista jalkaa enemmän kuin mulla. Mistä te kaikki tulitte? Oletteko te täältä kotoisin? Kasvaako sisällänne lisää itsenne kaltaisia?’”

Kaupat ovat sulkeneet ovensa ja Porin kaupunki hiljenee kohti tiistai-iltaa. Raskaat kengät loiskahtelevat pihan lätäkössä, rapun ovi narahtaa ja märkä hahmo astuu laimeanvihreään 50-lukulauseen kerrostaloaulaan. Rähmäisestä peilistä näkyy väsyneen näköinen, tukevanpuoleinen tihrusilmäinen mies trenssitakissa, iso salkku kädessä roikkuen.

Kolmannen kerroksen ovikello päräyttää ilmoille nuupahtaneen rikkinäisen melodiansa – patterit olisi vaihdettava, mies tuumii. Hetken kuluttua ovisilmässä häviähtää varjo ja ovi avataan. Eteiskäytävällä seisoo keski-ikäinen, laiha ja viiksekäs mies elämän kolhut kasvojen urista hohkaen – pukeutuneena kiiltävään punaiseen ihonmyötäiseen pukuun, raskaat kuulokkeet kaulallaan. Vieras kutsutaan sisälle hieman paheksuvan murahduksen saattelemana. Muut ovat selväsit jo tulleet. Olohuoneesta kuuluu erikoista piippausta ja vaimeaa musiikkia vuotavien kuulokkeiden läpi.

Mies laskee laukkunsa kuraiselle eteisen matolle, hilseilevää seinää vasten nojaamaan. Hän asettelee trenssitakkinsa muiden samanlaisten joukkoon naulakkoon ja ottaa nuhjuiset puvunhousunsa pois. Kengät hän vie kuivumaan WC:n puolelle, ja pysähtyy kokovartalopeilin äärelle. Hopeinen kokopuku on menettämässä kiillettään – avaruuspölyä, kuten hän sitä kutsuu – ja punainen salama, joka kulkee rintakehän poikki, on halkeillut ja irtoilee pieninä kaistaleina. Hän panee ohimennen merkille keränneensä taas muutaman kilon lisää, mutta tilanne on ollut pelastamaton jo kauemmin. Parit kaljun yli valuvat haituvat hän suorii oikoselleen, ja astuu salkkuineen olohuoneeseen.

Kolme muuta miestä, jokainen avaruusmiehiksi pukeutuneena – Antero ei ole vieläkään luopunut typeristä ’tuntosarvistaan’ – istuu levypinojen keskellä, älppäreitä käsissään pyöritellen. Mies istuu heidän seuraansa ja kaivaa varovaisesti oman levypinkkansa esille salkustaan. Fredi, Kikka, Hector… Muut katselevat kiinnostuneina kokoelmaa, eräisiin levyihin tartutaan hanakammin ja ihastellaan.

Ilta kuluu musiikkia kuunnellessa. Tavallaan kenelläkään ei ole hauskaa, tavallaan jokainen nauttii olostaan. Lopulta päädytään kahden levysoittimen äärelle, lyödään piuhat kiinni stereoihin ja painetaan PLAY ja REC –näppäimiä. Yhdeksänkymmenen minuutin hopeasilattu kasetti alkaa pyöriä ja ensimmäinen levy laskeutuu lautaselle.

”Nyt se tulloo, Halleyn komeetta se onko?
Nyt se tulloo, Halleyn komeetta se onko?
Nyt se tulloo, Halleyn komeetta se onko?
Nyt se tulloo, Halleyn komeetta se onko?”

”Onko, onko, onko, onko,
Halleyn komeetta se onko?”

–

Vietimme erikoisia hetkiä Älymystön kanssa viikon kuluessa. Olimme linnottautuneet biisejä tekemään maaseudulle, herra Haapasen kotitaloon Kihniöön, jonne hän on kasaillut kaikessa hiljaisuudessaan pientä studiontapaista saunarakennukseen. Bandcampit koostuvat pääasiassa siitä, että ladataan auto täyteen Älymystöä ja mhdollisesti jäsenten naisystäviä (joita, sivumennen sanoen, on enemmän kuin bändiläisiä!) ja päräytetään kaljakaupan kautta pariksi päiväksi böndelle. Työskentely taas koostuu suurilta osin lojumisesta ja Aku Ankkojen tarkasta tavaamisesta, kunnes viiden tunnin muhimisen, safkaamisen ja kaljankittauksen jälkeen yhtäkkiä revitetään kaksi tuntia ankaraa industrialia nauhalle. Rentouttavaa!

Blogientryn alussa kelluva tarina ei kuitenkaan liity Älymystöön – ainakaan vielä viiteentoista vuoteen – vaan oletuksille rakentamamme syntytarina ilmiölle, jota meidän on hyvin vaikea ymmärtää. Kyseessä on kokoelma, joka kantaa ylpeänä mustavalkokopioiduissa kansissaan nimeä Avaruus Suomessa – tieteismusiikin salainen antologia 2020-1959. Tekijöiksi ilmoittautuvat professorit Roland Fender ja Mrgatron Holaris, ja Sosialistisen Jupiterin yliopiston äänenlaitos.

”Pari vuotta sitten tietokoneella pystyttiin mallintamaan kärpäsen aivot, periaatteessa vuonna 2020 hiiren aivot, vuonna 2040 ihmisen aivot, vuonna 2060 kaikkien ihmisten aivot yhtä aikaa. Ihmisen päivät sellaisena kun me olemme ne oppineet tuntemaan ovat kyllä luetut.”

Tämä levy tupsahti toimistollemme jonkun lähettämänä, vieläpä muistaakseni niin, että kirje oli osoitettu minulle. Joka tapauksessa kaivoin ensisilmäyksellä vaatimattoman näköisen plätyn kouraanija se jäikin sitten homehtumaan koneen vierelle kun en saanut irroitettua itsestäni sen vertaa että olisin sitä kuunnellut. Tilanne kuitenkin muuttui kun muuan iltapäivänä poikani Juliuksen kanssa päätin istua alas ja testata levyä hetken.

Tuntia myöhemmin olo oli kovin outo. Olin kuunnellut ihmeellisten puheenpätkien täplittämän yhteenmiksatun levyllisen suomalaista tieteisfiktio-aiheista musiikkia – covereita, huumoribiisejä, vanhoja iskelmiä, rokkia ja elektroa noin 50 vuoden ajalta. Ja olin kovin oudolla tavalla vakuuttunut.

Myöhemmin sitten pakkopuskin levyn armotta kaljalla marinoidulle bändillemme, kun päivän työt oli tehty ja viskiä ja saunaa tullut nautittua toinenkin tunti. Kuuntelimme sen ja vaikutelma oli sama: tämä saattaa olla yksiä oudoimpia levyjä, mitä on vähään aikaan tullut kuultua, ja älymystöläisiltä tuo todellakin on isosti sanottu.

Jos tekijänoikeussäädökset antaisivat periksi, tässä olisi nyt linkki jota klikkaamalla voisitte ladata ja todeta itse saman. Nyt sitä ei ole. Joka tapauksessa, jos joku tätä lukevista tietää mistä on kysymys, tai on kenties vastuussa kokoelman lähettämisestä – kertokaa ihmeessä! Teillä on nyt faneja!

”Kun katson tähteen loistavaan niin silloin tiedän sen,
niin pienen pieni päällä maa on sentään ihminen.
Kun meistä kerran vain muisto jää tähdet kirkkaina kimmeltää,
ne nähneet on kun syntyi maa, ne nähdä loppumme saa.”

Weird Al on näköjään julkaissut netin videosaiteille ison kasan musiikkivideoitaan. Mukaanlukien uusin sinkku, “Don’t Download This Song”. Kyseessä on tuttuun Al-tyyliin koskettava balladi musiikintekijöiden ahdistuksesta piratismin ikeen alla.