Archive for the ‘Opinions’ Category

Fire, brimstone and a hint of roses.

Kulttuuriala tarvitsee rahaa – muttei kasettimaksuilla

December 2nd, 2011 by Kollektiivi

Tuoreen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen linjaus laajentaa hyvitysmaksujen kerääminen kattamaan myös älypuhelimet on herättänyt melkoisen myrskyn netissä, osin aivan syystäkin. Tällä hetkellä Arhinmäelle ei voi olla kateellinen. Miehen esimerkillisen fiksut kommentit digikaupan edistämisestä ja turhan piratismisodan parissa pelleilystä suututtivat varmasti bunkkereihinsa linnouttautuneita tekijänoikeusjärjestöjä, ja nyt kun Arhinmäki linjasi mielipiteitään hyvitysmaksuista, ärtyi kärhämästä se toinenkin puoli.

Mitä mieltä me olemme henkilöinä, joiden toimeentulo on tiukasti kiinni kulttuurialan hyvinvoinnissa?

Koko hyvitysmaksuasiassa on nyt sekaisin kaksi erittäin tärkeää ongelmaa, jotka sotkeutuvat pahasti toisiinsa.

  1. Kulttuuriala puolustaa härkäpäisesti hyvitysmaksujen keräämistä, sillä hyvitysmaksuilla tuetaan laaja-alaisesti ja merkittävillä summilla monia tärkeitä kohteita, esimerkiksi nuorten kulttuuriharrastuksia. Toisin kuin siis usein uskotaan, hyvitysmaksut eivät mene vain tekijänoikeusjärjestöjen ja menestyvien artistien taskuun. Hyvitysmaksusta hyötyjistä voi lukea esimerkiksi täältä ja maksujen jakautumisesta täältä.
  2. Vaikka kannatammekin kulttuurialan rahoittamista, hyvitysmaksun kerääminen on tähän harvinaisen kehno mekanismi. Sen keräysperusteissa ei ole enää järjen hiventäkään, sillä aika ja käytännössä täysin uudistunut teknologia on ajanut täydellisesti koko järjestelmän ohi. Miksi? Asiaa avaa esimerkiksi Petteri Järvinen blogissaan.

Tilanne onkin tällä hetkellä hyvin ongelmallinen. On yhtä aikaa selvää, ettei hyvitysmaksun kerääminen voi jatkua entiseen malliin, mutta samalla hyvitysmaksun tuottamista varoista on muodostunut tärkeä osa suomalaisen kulttuurin rahoitusta. Vaikka puhutaan valtion budjetin mittakaavalla pienistä summista, ovat ne monille järjestöille tärkeä tulonlähde. Aiheesta kirjoittaa mainiosti mm. Hannu Oskala: 1, 2.

Tällä hetkellä hyvitysmaksusta on tullut samanlainen tuhoisaa asenneilmapiiriä levittävä ongelma kuin piratisminvastaisesta sodasta. Se saa kulttuurintekijät näyttäytymään kuluttajien silmissä ahneilta roistoilta – siis niiden kuluttajien, joiden pitäisi loppujen lopuksi maksaa artistien toimeentulo. Hyvitysmaksun perusteet eivät enää mahdu kansalaisten oikeustajuun, eivätkä artistit, jotka ymmärtävät digitaalisen levityksen ja nettimaailman realiteetteja, voi seistä nykyisen käytännön takana.

Kaikkia miellyttävää ratkaisua on vaikea keksiä, mutta uuden, toimivamman varainkeruumallin etsiminen pitää aloittaa pikimmiten. Nykyinen hyvitysmaksujärjestelmä uhkaa romahtaa rytinällä ja jos näin käy ennen kuin vaihtoehtoinen mekanismi on kehitetty, koko kulttuuriala etujärjestöineen on pahassa lirissä.

home-taping

Me Iron Sky -projektin parissa työskennelleet olemme tehneet maailmanlaajuisella mittakaavalla pioneerityötä uusien rahoitusmallien kehittämisessä, ja tämä on noteerattu Hollywoodin suuria studioita myöten. Uusista rahoitusmalleista huolimatta tätäkään elokuvaa ei olisi tehty ilman mitä moninaisimpia tukia, verohelpotuksia ja rahastoja. Ne eivät olleet mitään almuja köyhälle, vaan tukea maksavat tahot myös saivat rahoilleen vastinetta.

Kaikkea maailmassa ei kuitenkaan voi mitata rahalla ja raa’alla kapitalismilla. Kulttuuri on oma itseisarvonsa. Se ruokkii luovuutta ja muuttaa maailmaa, riippumatta yksittäisten teosten kaupallisesta menestyksestä. Tästä syystä se kourallisen lukijoita keräävä runokirja ansaitsee olemassaolonsa siinä missä miljoonia katsojia keräävä popkulttuuriviittauksia viljelevä toimintaleffakin.

Olemme itse, niin diginörtteinä kuin kulttuurialan toimijoinakin, olleet erittäin tyytyväisiä ministeri Arhinmäen tähänastisiin linjauksiin. Kerrankin meillä on kulttuuriministeri, joka ei ole – suoraan sanottuna –  täysin kuutamolla nettiasioista ja digitaalisen kaupan ja levityksen realiteeteista. Hyvitysmaksun laajentaminen on kuitenkin selkeä harha-askel, vaikka sitä myydäänkin järjestelmän viimeisenä rimpuiluna ennen sen täyttä uudistusta. Laajentamisen väliaikaisuus on kuitenkin lupaus, johon on mahdoton uskoa. Meistä tuntuukin, että pikkusormi lipuu jälleen hieman pirun suuntaan.

Päättäjät, kuluttajat, artistit, digitaalisen maailman tuntijat ja etujärjestöt: sen sijaan, että istuisimme omissa poteroissamme tai melttoaisimme soihdut ja talikot kourassa, isketään päät yhteen ja keksitään tapa, jolla hyvitysmaksujärjestelmä voidaan uudistaa tai purkaa niin, että lopputulos tukee kulttuurialan tulevaa toimintaa, mutta on oikeudenmukainen myös kuluttajille.

Janos Honkonen
Jarmo Puskala
Timo Vuorensola
Pekka Ollula
Jori Virtanen

 

English summary:

When tape recording became popular, the copyright companies threw a fit. In order to settle the matter, Finland introduced a blank media tax, which added a small sum to every tape bought. This sum was a compensation for the loss of income for the copyright companies, but it also serves as a way to collect funds for a broad range of cultural activities and programs. Since then, the blank media tax has since been added to empty CD:s, DVD:s, even hard drives, and now they’re planning on adding the tax to cell phones.

The blank media tax is a relic that has become a problem more than it is a solution. The bill is in a dire need of a complete revamp, and if it’s not done soon, it will completely fall behind the times, leaving a lot of important functions for the tax, such as funding youth oriented cultural programs, out of crucial support.

We are strongly against broadening the reach of blank media tax, and call for revision for the mechanics of the said tax.

Avoin kirje ministeri Stefan Wallinille

May 25th, 2010 by Kollektiivi

(English)

Luimme tänään huolestuneena kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin tiedotteen, jossa kerrottiin uusista toimista nettipiratismin vastatoimien tehostamisesta. Allekirjoittaneet ovat itse työskennelleet luovilla aloilla suurimman osan vuosituhannesta ja osa heistä on tienannut elantonsa pääasiassa tekijänoikeuskorvauksista, joten artistin ja hänen tukijoukkojensa toimeentulo ei ole mikään abstrakti ja etäinen asia, vaan arkipäivän ero siinä, onko leivän päällä metwurstia vai pelkkä ylähuuli.

Silti tämä uusin isku piratismia vastaan sai aikaan hyvin voimakkaan “ei näin” -reaktion. Tässä tuhlataan nyt aikaa ja rahaa niin artistien kuin mediateollisuuden kannalta suorastaan haitalliseen tuulimyllyjä vastaan taisteluun.

Laillisen nettikaupan tukeminen

Tiedotteessa oli ehkä yksi totuuden siemen:

Tiedot osoittavat, että sähköisen luovien sisältöjen kaupankäynnin edellytykset Suomessa eivät ole kunnossa.

Mikäli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyiset lailliset nettikaupat ovat etenkin videosisällön puolella täysin surkeita, eivätkä vastaa kuluttajien tarpeisiin, tämä pitää paikkansa. Semminkin allekirjoittaneita ihmetyttää, miksi tuhlata aikaa, vaivaa ja rahaa tehottomaan piratismin vastaiseen taisteluun, kun sama vaiva voitaisiin laittaa laillisen latauskaupan kehittämiseen ja tukemiseen. Nyt ollaan tuomassa lainsäädäntöön mahdollisuutta nettiliikenteen laajamittaiseen urkkimiseen ja pyritään antamaan viranomaisvaltuuksia yksityisille kaupallisille tahoille. Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?

Kulttuuriministerin, mediateollisuuden sekä tekijänoikeusjärjestöjen ykkösprioriteettina tulisi olla laillisen nettikaupan tukeminen niin taloudellisesti kuin lainsäädännön puolelta.

Musiikkibisneksessä ja videopelien puolella nettilevitykseen on herätty ja käyttökelpoisia laillisia vaihtoehtoja löytyy – ja ihmiset ovat siirtyneet niitä myös innolla käyttämään. Elokuvien ja TV-sarjojen puolella tilanne on vielä täysin lapsenkengissään. Tässä tulee vastaan myös nuorten kuluttajien ja etenkin vanhempien päättäjien välinen teknologinen kuilu. Tekniset edellytykset niin elokuvien, musiikin kuin TV-sarjojen nettilevitykseen olivat olemassa jo vuosituhannen vaihteessa, mutta niitä ei teollisuuden puolella ymmärretty eikä haluttu ottaa käyttöön – eikä nettimaailman realiteetteja ymmärretä hallitustasolla vieläkään. Aktiiviset netinkäyttäjät oppivat nopeasti käyttämään verkkoa viihteen hankkimiseen – sekä sen, että mediasisällön hankkiminen laillisesti oli hankalaa ja vaivalloista, laiton puolestaan helppoa, ja vielä tietysti ilmaista.

Myös Suomessa on tarjolla joukko netissä toimivia videovuokraamoja, joista suurin osa on kuluttajan kannalta tavalla tai toisella hyvin hankalakäyttöisiä – tai viimeistään niiden perimät hinnat ovat täysin kohtuuttomia. Vaikka muut seikat olisivatkin kunnossa, viimeistään palvelun valikoima on niin huono, että se kalpenee keskimääräisen elokuvaharrastajan DVD-hyllylle.

Mikä on tämän vaihtoehto? Laittomat palvelut, josta elokuvan saa ladattua HD-tasoisena muutamassa minuutissa ja sitä voi katsella juuri sillä laitteella, kuin kuluttajaa huvittaa. Lailliset palvelut rampautetaan DRM-käyttörajoitteilla, jotka eivät käytännössä haittaa millään tavalla piraattien toimintaa, mutta vaikeuttavat lainkuuliaisten kuluttajien elämää merkittävästi. Musiikkipuolella tästä on päästy jo eroon, mutta elokuvapuolella ollaan toistamassa tismalleen samat virheet.

Allekirjoittaneista tätä asiaa käsitteli Timo Vuorensola viimeisimmässä Yle-kolumnissaan “Piratismi pelastaa elokuvan“.

Kuluttajien vastainen sota

Useat riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että netistä laittomasti lataavat henkilöt myös kuluttavat mediasisältöön enemmän rahaa kuin ne, jotka eivät lataamista harrasta – jopa kymmenkertaisen määrän. Myös käsitys nettilataajasta “kaikki mulle heti nyt ilmaiseksi” -teinipiraattina on mustavalkoinen yliyksinkertaistus, kätevä olkiukko ja mielikuvitushahmo, jota vastaan on helppo taistella. Tottakai jossain Gaussin käyrän hyvin terävässä päässä ovat nämä fanaatikot, jotka toitottavat, etteivät he halua koskaan maksaa mistään mitään. Suurin osa heistä kuitenkin kasvaa isoksi, hommaa työpaikan ja ryhtyy kuluttamaan rahojaan siihen mediasisältöön, johon nuorena tutustui. Nettilataamista harrastavat nuorten lisäksi ihan tavalliset perheenisät ja -äidit, ja se on monille paras tapa tutustua uuteen musiikkiin, sarjakuviin, elokuviin ja muuhun materiaaliin, josta sitten myös maksetaan. Ihmiset haluavat tukea suosikkiartistejaan.

Piratismin vastainen sota tässä muodossaan on sotaa kuluttajia vastaan.

Nykyisin mediateollisuus vainoaa aktiivisesti parasta ja innokkainta kuluttajasektoriaan. Tätä sotaa käydään pilaamalla nuorten ihmisten elämä täysin kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla, joiden perusteet on useaan kertaan kyseenalaistettu. Laskutavan pohjana on useimmiten se, että jokainen ladattu teoskopio (tai pieni teostiedoston osa!) katsotaan menetetyksi myynniksi, jossa ei ole järjen hiventäkään. Huomiotta jätetään myös ihmisten ostovoiman vaihtelu talouden heilahtelun mukaan, levymyynnin siirtyminen esimerkiksi digitaaliseksi myynniksi, tai se fakta, että ihmisten rahoista kilpailee yhä laajempi kirjo viihdetuotteita.

Tekijänoikeusjärjestöjen esittämien lukujen epäilyttävyys alkaa valjeta myös kuluttajille, ainakin sen mukaan, mitä voi päätellä julkisesta keskustelusta esimerkiksi lehtien uutispalstoilla. Siinä missä pari vuotta sitten tällaisen uutisen kommenteissa olisi ollut 20 laittoman kopioinnin vastustajaa yhtä piratismimyönteistä kohden, suhdeluku on nyt päin vastoin.

Koko piratismisodan suurin tragedia on se, että teollisuus on kasvattanut kokonaisen sukupolven kuluttajia, jotka näkevät mediateollisuuden tyrannina, dinosauruksena ja vihollisena, jota on ihan ok vastustaa. Kuluttajia kielletään hankkimasta luvattomasti materiaalia netissä, mutta sitä ei kuitenkaan tarjota millään läheskään yhtä kätevällä laillisella tavalla, ei ilmaiseksi eikä rahaa vastaan. Surullisinta tämä on sikäli, että tähän huonoon valoon ovat joutuneet mediafirmojen ja tekijänoikeuslobbyn imussa myös artistit, jotka tilanteessa ovat kuluttajan ohella se toinen kärsivä osapuoli.

Sotiminen kuluttajia vastaan vääristellyillä tilastoilla ja hassuilla hahmoilla ei ole nyt se, miten tätä tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan. Älkää nyt hyvänen aika pahentako asiaa enää lähtemällä kyttäämään ihmisten yksityistä nettiliikennettä. Mediateollisuuden pitäisi tehdä rankka imagokorjaus ja esiintyä kuluttajien silmissä kannustavana hyviksenä. Siinä tällainen tuulesta temmatuilla tilastoilla syyllistäminen ja uhkailukirjeiden lähettely ihmisten koteihin eivät todellakaan auta.

Laillisen kaupan edellytykset kuntoon

Luovan alan työntekijöinä ja kulttuuriharrastajina me allekirjoittaneet vaadimme Stefan Wallinia kulttuuriministerin roolissaan siirtämään painopisteen pois kuluttajien vainoamisesta ja keskittymään kuluttajien ja artistien kannalta toimivan, reilun ja valikoimaltaan laajan digitaalisen nettikaupan kehittämiseen. Hallituksen tulisi tehdä tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön kannalta kaikenlaisen materiaalin nettimyynnistä niin helppoa kuin mahdollista, sekä pyrkiä kaikin keinoin houkuttelemaan myös ulkomaiset suuret mediafirmat tarjoamaan verkkokauppojaan Suomen alueella, suomalaisille kuluttajille. Tekijänoikeusjärjestöihin tällä saralla ei voi luottaa, sillä niiden toimintatapa näyttää olevan laskuttaa lyhytnäköisesti kuoliaaksi jokainen uusi innovaatio, joka pitkällä tähtäimellä toisi heille merkittäviä tuloja.

Toimimalla näin edistetään kulttuuria, turvataan sekä tekijöiden että heidän tukijoidensa toimeentulo, ja lähdetään purkamaan etenkin nuorten kuluttajien ja mediabisneksen tulehtunutta suhdetta – ei vainoamalla ja haastamalla oikeuteen innokkaimpia median kuluttajia.

Tässä pelleillään nyt hyvin konkreettisella tavalla meidän nykyisen sekä tulevan elinkeinomme parissa.

Janos Honkonen
Timo Vuorensola
Jarmo Puskala
Pekka Ollula

Päivitys 2.5.2010: Kulttuuriministeri Wallinin vastaus löytyy kommenteista.


(For our English speaking readers: This post is in Finnish, an open letter to Finland’s minister of culture, who is ramping up anti-piracy initiatives in a way we find destructive to the media business.)

Kick them when they’re down: Facebook edition.

May 10th, 2010 by Jarmo Puskala

If you have a passion for Space Nazis, sign up and we’ll let you know when we’re ready for your help. -Facebook

Am I the only one who thinks the above is slightly scary?

We really like Facebook, we’ve been using it for ages and it’s a great place to connect. But we’re not fans of their problems with privacy and security. Or their bullish ways of doing, well, pretty much everything. Not to mention the time they removed our page for alleged hate speech, even though we did get it back.

Couple of weeks ago Timo tried to leave Facebook, only to discover the existence of a “community page for Timo Vuorensola”. These community pages are the result of their new feature – creating pages for almost everything that has a Wikipedia page so they can be listed in the “interests and likes” section of people’s profiles.

Turns out this automation creates some problems for a company that tries to keep their nose clean of anything remotely offensive and Facebook now has fan pages for some rather unpleasant things.

So how about letting the world know you “have a passion for Nazism and Fascism” or that’ you’re into all forms of totalitarianism with Nazi Germany and the Soviet Union. Or maybe you want to let the world know you like Child Sexual Abuse?

This is a good example of what’s wrong with Facebook’s plans for world domination. They want to be the one place for all things – but then there’s all the nasty stuff no-one likes. If they want to get rid of it it means they need to up the censorship, creating lists of banned words, or getting even more trigger happy with acting on complaints. And the more they try to clean up the world site, the bigger target they become for ridicule & litigation when something slips past their net.

If they want to be the one place for everything they need to give up control and re-think their strategy of reducing all relationships into “friends” and “likes”. The world just doesn’t work like that.

p.s. There’s little doubt these pages will be removed once the first complaints are made, so don’t be too surprised if the links don’t work.

Indie Movies and the Importance of Sharing

May 7th, 2010 by Janos Honkonen

One of the things that makes Iron Sky special is our direct contact with our fans and our activity all around the net. Especially so since all this is on a full swing even now, over a year before the film will come out! Our community has helped us in several ways, from giving us concrete ideas and materials via Wreckamovie to helping us finance the movie by buying merchandise or investing directly in the movie. This help is not cosmetic or a gimmick, it’s very important for us in a very concrete way, and we are grateful for everybody who has participated like this! The ideas are very valuable and the more financing we get from our fans instead of the business side of the things, the more we can keep our artistic vision in our own hands.

There is a third thing people can do that really helps us, but it’s something they don’t necessarily think of as being useful or important. Moreover this is something that’s very easy to do and also free. This something is SHARING.

When we publish something interesting on our blog, the website, Facebook, YouTube or other place we frequent, go ahead and share it to your pals in social networks such as Facebook and Twitter, forums you frequent and in your blog; Digg the article and submit it to Reddit, and so on. Also, drop in the www.ironsky.net/demand/ link with the stuff you share, because those red dots on the map are very important for us.

Sharing is Caring

Why is this important? How is the fact that some guy or gal shares our teaser or blog entry to his pals in Facebook actually hugely useful for Iron Sky?

The thing is, publicity is enormously important for indie projects that are not backed by big money. When people think about movie publicity, they think about just getting people to the theaters when the movie is done – and that’s how it might be for the big studio backed movies. Those filmmakers can announce the movie, start producing it and then have the studio throw a few million euros for the marketing when the film is almost done. That’s really not how small or even multi million euro budget indie movies work, especially if it’s aimed for a wide theater distribution.

Indie movie makers need good publicity and buzz right from the moment they start making the film and trying to pitch it to production companies, distributors and people who finance the project. They must convince all those people that the idea is viable, it has potential and that there are people who are interested in it – and keep convincing them until the movie is done. For every Paranormal Activity there’s a dozen films that couldn’t get the buzz going. This is part of why indie projects seem to take an age to be completed: you don’t hear about big studio movies until they are almost done, but indie movies make noise right from the pre-production phase.

(Well, sometimes indie movies do take ages to make… )

Support Iron Sky

So, for projects like Iron Sky publicity not just about the amount of potential viewers: at the production stage it’s almost literal currency with which we can get resources and freedom to make the movie we want to. A project on the scale of Iron Sky can’t get by on crowd funding and the personal finances of the creators alone, although both of those are often extremely important sources of finance. Projects of this size must deal and co-operate with the traditional side of movie business to function – and man, those guys are all about “how much, with whom and how many times”.

Distributors, investors and other such parties are very interested in how much buzz and potential a project has, and these people love numbers and figures. When negotiating with them, website visitor statistics, teaser viewership amounts, numbers of Facebook fans and amount of demands turn out to be cold hard cash and at times the most effective bargaining tool. Remember those red dots on the Demand map? That’s like catnip to the business people. “Here’s our movie idea, and here’s our ready made audience that can’t wait to see the movie – so give us resources and free hands to do our stuff!” It’s also the matter of artistic integrity: the more there is buzz about the film, the less chance there is that they panic and start demanding changes that would make the movie more “commercially viable”.

Why Demand Iron Sky?

Don’t forget that Iron Sky is not the only indie project like this – check out for example Snowblind, The Cosmonaut, Project London and I’m Not Harry Jenson and give them a shout out too!

So, when it comes to indie movies, sharing is caring. Act now and join the fight for a new way of making movies: from fans to fans – with fans!



Web: http://www.ironsky.net/
Store: http://store.ironsky.net/
Blog: http://blog.ironsky.net
Twitter: http://twitter.com/energia, http://twitter.com/ironskyfilm
Facebook: http://www.facebook.com/ironsky
Flickr: http://www.flickr.com/ironskyfilm
YouTube: http://www.youtube.com/energiaproductions/
Wreckamovie: http://www.wreckamovie.com/iron-sky/