Vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmä on saanut uuden jäsenen, Kaisa Rastimon, joka on tunnettu kotimaisella elokuva-alalla mm. tuoreesta Myrsky-elokuvastaan. On hyvin mainiota, että tietoyhteiskuntaryhmään saadaan myös taiteilija- ja sisällöntuotantopuolen edustajia, mutta Rastimon aihetta käsittelevä blogaus on hieman huolestuttava: Kaisa Rastimo: “Tietoyhteiskunnan kehittäminen ei ole nörttien yksinoikeus”

“Nörtit” vastaan “oikeat ihmiset”

Tekstistä huokuu melko tiukka ja keinotekoinen kahtiajako “nörttien” ja “tavallisten perheenisien” välillä. Sanaa “nörtti” hoetaan blogauksessa siinä määrin tiuhaan ja aggressiivseen sävyyn, että äkkinäistä lukijaa alkaa huolestuttaa, rakennetaanko tässä nyt juoksuhautoja sen sijaan, että haettaisiin yhteisymmärrystä.

“Nörtti”-leimalla lyödään näissä keskusteluissa yleensä ihmistä, joka tietää tietotekniikasta ja nettimaailman realiteeteista enemmän kuin vastakeskustelija. Tästä voidaankin jatkaa siihen, että “nörtti” on selvästikin parikymppinen lapseton mieshenkilö, joka haluaa ladata kaiken netistä ilmaiseksi ja sallia lapsipornon koska se on sananvapauskysymys – ja niin ne olkiukot kahisevat. Todellisuudessa tästä “nörttien” joukosta löytyy niitä ihan tavallisia perheenisejä ja -äitejä, jotka vain sattuvat tietämään, miten digitaalisessa maailmassa asiat makaavat.

Hieman ironiseksi tämän nörtittelyn tekee se, että Rastimo kertoo järkyttyneensä siitä, kuinka hänen elokuvansa Myrsky on laitettu jakoon vertaisverkkoihin. Rivien välistä on luettavissa, että tätä pidetään nimen omaan “nörttien” tekosina. Kun kuitenkin tarkastellaan sitä, millainen elokuva Myrsky on – eli mainio ala-asteikäisille ja koko perheelle tarkoitetu seikkailu – se ei perinteisesti nörteiksi miellettävää kansanryhmää juuri kiinnosta. Henkilöt, jotka Myrskyä netistä lataavat ja levittävät, ovat tavallisia perheenisiä ja -äitejä: näitä Facebook-faijoja, joille tietokoneiden käyttäminen on arkipäivää. Siis juuri tätä tavallisten ihmisten kansanryhmää, jota Rastimo maalailee pahojen “nörttien” vastakohdaksi.

Piratismista prostituutioon ja huumekauppaan

Oma lukunsa on se, että kertoessaan yrityksistään ladata elokuvaansa netistä Rastimo paljastaa, kuinka vähän hän kyseisestä maailmasta tietää. Hän oli päätynyt sivustolle, joka tarjosi mainoksia vähäpukeisista naisista ja vaati luottokorttinumeron syöttämistä. Ongelma tässä on se, että kyseessä ei ole vertaisverkkopalvelu, vaan aivan puhdas huijaussivu, jolla ei ole mitään tekemistä oikeiden latauspalveluiden kanssa.

Tästä päästiinkin jo aivan uudelle kiertoradalle kun epäiltiin, myyvätkö köyhät thai-perheet lapsiaan netin musiikin ja elokuvien seassa, ja väitettiin, että nettioperaattorit tienaavat piratismilla, prostituutiolla sekä huume- ja asekaupalla. Tämä on yhtä absurdia kuin väittää, että autokauppiaat tienaavat välillisesti samoilla aloilla, sillä kuljetetaanhan prostituoituja, huumeita ja aseita autoilla. Ne kaikki myös käyttävät sähköä, joten epäiltyjen rintamassa lie myös Helsingin Energia?

Ennen tällaisten johtopäätösten tekemistä kannattaisi ehkä kuitenkin perehtyä hieman enemmän itse aiheeseen. Tällaiset kommentit ovat toki kovaa poliittista valuuttaa jolla kerää sympatiaa nettimaailmaa ja tietotekniikkaa tuntemattomilta äänestäjiltä, mutta todellisuuspohjaa niillä ei ole.

Lasten suojelu ja pesuvesi

Kirjoituksessa puhutaan myös hyvin paljon lastensuojelusta netissä sekä lasten suojelemisesta haitalliselta aineistolta ennakkosensuurin avulla. Tässä lie viitataan nettisisällön ennakkosensuuriin, josta päällimmäinen esimerkki on viime vuosina paljon keskustelua herättänyt lapsipornon suodatuslista. Sitä helpompaa riidanaloittajaa ei tietotekniikkaa tuntevien ja siitä mitään ymmärtämättömien välillä juuri ole.

Ironista ja todella, todella ärsyttävää tässä keskustelussa on se, että kumpikin osapuoli on samaa mieltä: lapsiporno on paha asia, sen levittäminen pitää estää ja sen tekijät pitää saada edesvastuuseen. Kukaan näissä keskusteluissa ei ole sallimassa lapsipornoa sananvapauden varjolla, kuten sensuurilistojen vastustajien usein väitetään tekevän. Ero keskustelijoiden välillä on vain se, että toiset tietävät mitkä tällaisten estolistojen realiteetit ovat, toiset kuvittelevat että estolistalla materiaali poistuu netistä ja ongelma on ratkaistu.

Blogauksen kommenteissa estolistan realiteetteja on esitelty useilla vertauksilla. Herää kuitenkin kysymys, mitä mieltä Rastimo olisi siitä, jos jonain päivänä Myrsky-elokuvan nettisivuilla tulisikin vastaan tieto siitä, että poliisi on sulkenut sivuston koska se sisältää lapsipornoa – ilman mitään tietoa mihin tästä voi valittaa? Kaukaa haettua? Ei ollenkaan, se riittää että samalla IP-osoitteiden alueella joku laittaa sivustolle kuvan, jonka poliisi tulkitsee lapsipornoa sisältäväksi. Tällä henkilöllä ei tarvitse olla mitään tekemistä elokuvaprojektin kanssa, vaan palvelimen asetuksista riippuen hän voi työskennellä täysin eri firmassa. Se voi olla myös ihan puhdas vahinko, tai kuvatiedoston on voinut sivuille sujauttaa joku keppostelija tai pahantahtoinen henkilö. Tilannetta selvitellessä voi sitten miettiä sitä, ettei se ongelmallinen kuva ole kadonnut netistä mihinkään, vaan se jää sinne kaikkien niiden selailtavaksi, jotka jaksavat viettää viisi minuuttia sensuurilistaa kiertäen. Tämä on nykyisen järjestelmän realiteetti.

Jos omia lapsiaan haluaa suojella netin kyseenalaiselta materiaalilta, se on äärimmäisen helppoa. Netistä löytyy useita suodatusohjelmia, jotka voi asentaa lapsensa koneelle, minkä lisäksi modernien käyttöjärjestelmien mukana tulee ilmaisia sisältösuotimia juurikin perheiden käyttöön. Ne eivät toimi täydellisesti, mutta suodattavat suurimman osan haitallisesta materiaalista. Mikä tärkeintä, kuten eräs kommentoija sanoi: me muut emme ole sinun lapsiasi, meille tulevaa tietoa sinun ei pidä suodattaa.

Piratismi ja tekijänoikeudet

Visaisempi kysymys on, mikä on ratkaisu toisaalta piratismin, toisaalta tekijänoikeuksien sekä ansaintalogiikan välillä. Riippumattomissa tutkimuksissa yhteys nettilataamisen kasvun sekä sisällöntuottajien tulonmenetysten välillä ei ole ihan niin suoraviivainen kuin maalaisjärjellä voisi olettaa – paljon lataavat esimerkiksi ostavat enemmän musiikkia, elokuvia ja muuta materiaalia kuin ne, jotka eivät lataa sitä netistä ollenkaan. Hyvin varmasti voidaan sanoa, ettei jokainen nettilataus ole automaattisesti yksi myyty levy tai leffa vähemmän.

Tulevaisuus tällä alalla näyttää tällä hetkellä kuuluvan niille, jotka eivät ole kiistan kummassakaan ääripäässä, vaan ymmärtävät sekä sisällöntuotantoalan että nettimaailman realiteetit. Nettilataaminen ei lopu, vaikka oikeuteen haastettaisiin kuinka monta varatonta opiskelijaa tai perheenäitiä. Kun suljetaan yksi sivusto, kaksi muuta aukeaa sen tilalle, kuten kävi taannoisen Mininovan tapauksessa. Toisaalta nykyinen sisältöteollisuus ei ole valmis ilmaislevitykseen asenneilmapiirin sekä rakenteensa takia.

Maailma on muutoksen tilassa myös tällä osa-alueella – nyt etsitään niitä kompromisseja ja vedetään niitä linjoja, joilla sisällöntuotanto ja levittäminen tulevat toimimaan seuraavat vuosikymmenet.

Ylilyönneistä yhteisymmärrykseen

Ylilyöntejä näissä keskusteluissa tapahtuu kummallakin puolella. Tietotekniikan taitajat turhautuvat selittämään samoja asioita sinänsä hyvää tarkoittaville henkilöille, jotka puolestaan uskovat siihen, että pelkkä hyvä tahto ratkaisee ylitsepääsemättömätkin tekniset ongelmat. Myös teknisten taitajien puolella on idealisteja, joiden ajatukset eivät välttämättä kohtaa tosimaailmaa, mutta hekin yleensä tuntevat tekniset rajoitukset. Verkkomaailmaa tuntevien pitäisi vain kärsivällisesti jaksaa selittää, miksi maalaisjärjellä hyvältä kuulostavat ratkaisut ovat huono idea niin teknisesti kuin eettisesti.

Harras toive olisi, että näissä keskusteluissa pystyttäisiin katsomaan näiden nörttileimojen ohi ja kuuntelemaan, mitä tietotekniikkaa tuntevilla ihmisillä on aiheesta sanottavana. Rastimon kommenteissaan esittelemä asenne siitä, ettei hän halua keskustella piraattien kanssa, koska “asiantuntemukseni tekijänoikeuksista, sisältötuottamisesta ja sen rahoittamisesta, levittämisestä ja jakelusta on niin eri tasolla kuin heidän tietämyksensä ko. aiheesta“, vetää aika helvetin hiljaiseksi ylimielisyydellään. Linjaus siitä, ettei keskustelua kiinnosta edes aloittaa, koska on niin paljon parempi kuin vastapuoli, ei varsinaisesti edistä rakentavaa ja kestäviin ratkaisuihin tähtäävää keskustelua aiheesta.

…ja yhteisymmärrys sekä kestävät ratkaisut ongelmiin lie se, mikä näiden keskustelujen päämäärän pitäisi olla?

- Janos Honkonen

- Timo Vuorensola

- Jarmo Puskala

Allekirjoittaneet ovat koko vuosituhannen tienanneet elantonsa tekemällä tekijänoikeuksen alaista luovaa työtä ja sisällöntuotantoa.